maanantai 13. huhtikuuta 2015

Miten itse haluaisit tulla arvioiduksi?

 Keskustelimme viime viikolla Otalammella opettajien vesossa arvioinnista uuden opsin perusteiden mukaan. Arviointi ja sen monipuolistuminen on mielestäni yksi tulevan opetussuunnitelmatyön keskeisiä asioita. Tein opetussuunnitelman perusteiden mielestäni tärkeimmistä kohdista tiivistelmän tähän videoon.





Koulun vaikutus oppilaiden itsetuntoon on merkittävä. Minua herätteli Pekka Peuran ja Laura Tuohilammen erinomainen blogi ja siihen liittyvä kolmiosainen videosarja arvioinnin muutoksesta. Pohdin usein koulunkäynnin mielekkyyttä ihan kotioloissakin, kun seuraan lapseni ei- aina- niin -innokasta opiskelua yläkoulussa 7. luokalla. Sitä seuratessani toivoisin, että oppiminen tapahtuisi pääosin koulussa, olisi motivoivaa, innostavaa ja yhteistoiminnallista. Joskus se sitä onkin ja niistä oppitunneista kuulen heti kotonakin. Rohkenen myös epäillä kotitehtävien suurta pedagogista merkitystä oppimisessa. Kokeet stressaavat sekä lastani että minua. Lapseni alisuoriutuminen harmittaa minua vaikka kuinka yritän antaa hänen itse hoitaa asiansa. Odottelen, milloin nousee se oppilaan oma halu oppia. Tosiasia on, että nykyinen järjestelmämme suosii kilttejä, keskittymiskykyisiä ja hyvällä lähimuistilla varustettuja sopeutuvia oppilaita.


Suuri osa oppimisesta koulussa perustuu muistamiseen ja ymmärtämiseen. Videolla Tuohilampi tuo esiin, että tuottaminen  ei välttämättä tarkoita ylemmän tason osaamista. Se on vasta muistamista ja ymmärtämistä.

Esityksessäni tiivitettynä arvioinnin pääkohtia. Niiden pohjalta ja videoiden katsomisen vöälissä keskustelimme Otalammella vilkaasti arvioinnista. Yksilöllisen arvioinnin menetelmät ja uudet työtavat herättävät suurta kiinnostusta opettajissa.

Uskon oppilaiden vahvuuksille rakentavaan pedagogiikkaan. Omien vahvuuksien tunnistaminen on yhteydessä positiivisiin tulevaisuuden odotuksiin, jotka kohentavat oppilaiden  itsearvostusta. Tämä puolestaan lisää heidän hyvinvointiaan yleisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Vahvuutensa tunnistava ihminen, aikuinen ja lapsi, myös hyväksyy helpommin myös kehittymistarpeensa. Oppijan heikkouksiin kohdistava huomio sen sijaan lannistaa ja heikentää oppimismotivaatiota.






torstai 22. tammikuuta 2015

Rehtorin itsensä johtaminen on jaksamisen avain




Vuodenvaihteessa on kuluneen vuoden inventaarion ja uuden vuoden suunnitelmien aika. Olen pohtinut viime aikoina itseni johtamista ja yrittänyt tiedostaa asioita, jotka minun toimintaani vaikuttavat. Myös useat johtamisen teoriat huomioivat itsensä johtamisen ja itsetuntemuksen tärkeänä osana johtamista 2000-luvulla. Sydänmaalakka (2006) kirjoittaa: “Kun opimme tuntemaan itsemme paremmin ja ymmärtämään omaa käyttäytymistämme, ymmärrys myös toisia kohtaan kasvaa. Näemme toisissa itsemme ja itsemme toisissa.”


Koirien kanssa lenkillä.
Rehtorin työssä jaksaakseen on tärkeää kyetä johtamaan itseään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Esimiestehtävässä joutuu olemaan jatkuvasti erilaisten tunteiden ja odotusten kohteena. Jos emme pysty huolehtimaan omasta hyvinvoinnistamme, kuinka voisimme huolehtia läheisistämme tai työyhteisön hyvinvoinnista?
Sain entiseltä kokeneelta luokanopettajakollegaltani Aila Keturilta perinnöksi joukon kasvatusalan kirjallisuutta ja joukossa oli Daniel Golemanin (1999) Tunneäly työelämässä. Golemanin mukaan tunneäly tarkoittaa kykyä havaita tunteita sekä itsessä, että ja muissa, motivoitua ja hallita tehokkaasti sekä omia tunnetiloja että ihmissuhteisiin liittyviä tunteita. Hänen mukaansa hyvä johtajuus koostuu älykkyydestä, teknisistä taidoista ja tunneälystä. Golemanin mallin mukaan tunneälyyn kuuluu viisi perustavanlaatuista emotionaalista ja sosiaalista taitoa:

Itsetuntemus: Reaaliaikainen tieto omista tunteista ja kyky käyttöä niitä hyväksi päätöksenteossa; tarkka käsitys omista taidoista ja todellisuuteen perustuva itseluottamus.
Itsehallinta: Tunteiden käsitteleminen niin, etteivät ne haittaa tehtävien suorittamista vaan helpottavat sitä; tunnollisuus ja mielihyvän lykkääminen tavoitteisiin pyrkiessä; toipuminen ahdistavista tunteista.

Motivoituminen: Kyky saada elämän syvimmistä tarpeista voimaa, joka innostaa ja ohjaa päämäärien tavoittelussa, auttaa aloitekykyisyyteen, rohkaisee kehitysponnisteluissa ja kasvattaa sisua.

Empatia: Taju lähimmäisten tunteista, kyky nähdä asiat heidän kannaltaan sekä taito luoda yhteishenkeä ja -ymmärrystä monenlaisten ihmisten kanssa.
Sosiaaliset kyvyt: Ihmissuhteisiin liittyvien tunteiden taitava käsittely sekä sosiaalisten tilanteiden ja verkostojen taju, sujuva vuorovaikutus, näiden kykyjen käyttö johtamiseen, suostutteluun ja neuvotteluun sekä ryhmä- ja tiimityöhön. (Goleman 1999.)

Sydänmaalakan mukaan (2009) johdamme omaa yritystämme  “Oy Minä Ab:ta”  ja yritykseemme sisältyy kehon, mielen, tunteiden, arvojen ja työn osastot. Lisäksi meillä on uudistumiseen keskittynyt kehitysosasto ja henkilökohtainen visio antaa suuntaa elämällemme. (Sydänmaalakka P., 2009).

Tein havaintoja itseni johtamisesta viime syksyn aikana ja huomasin joitain muutoksia, jotka ovat auttaneet minua. Jatkuva kiire on tosiasia jokaiselle meistä.


Hengailua töissä tammikuussa 2015.

Omia havaintojani jaksamiseni pohjalla olevista asioista:

Minulla on aikaa aina siihen, mikä on tärkeää. Se, mikä milloinkin on tärkeää, vaatii keskittymistä. Olen pakon edessä priorisoinut asioita ja miettinyt niiden tärkeysjärjestystä. Opintojen tekeminen työn ohessa on vaatinut useiden iltojen ja viikonlopun tuntien viettämistä tietokoneen äärellä ja materiaalia lukien. Harva työasia vaatii reagointia heti. Työ on jatkuvaa asioiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen asettelua. Mitä paremmin sen ehdin tehdä, sitä enemmän minulla on aikaa ja levollinen mieli. Työssä pyrin hoitamaan kiireellisimmät asiat ensin ja jätän tilaa myös kokousten ja päätösten valmistelulle. Hengailu kahvihuoneessa on tärkeää myös itseni kannalta.

Liikunta lisää jaksamistani. Tämä ei ole olliut aina vahvin puoleni, mutta liittymiseni Espoon Taitoluisteluklubin aikuismuodotelmajoukkueeseen Shadowsiin teki minulle hyvää. Selkäkivut ovat poissa ja mieli on virkeämpi. Minun on pakko liikkua myös jään ulkopuolella, jotta pysyn joukkueeni teräsnaisten vauhdissa jäällä. Joukkukelaji sitouttaa minut liikuntaan paremmin kuin velkavankeus kuntosalille. Sekin on koettu. Liikunta on kuitenkin se osa tekmisistäni, mikä helpoimmin jää tekemättä jos väsymys painaa. Riittävä nukkuminen on kaiken a ja o.


Aikuisten muodostelmaluistelujoukkue Shadows Tikkurilassa 11.1.2015.


Vapaa-aikaa on silti paljon. Joka päivä on useita tunteja vapaa-aikaa. Voin valita, luenko, selaanko nettiä, teenkö kotitöitä, tapaanko ystäviäni, ulkoilutanko koiriani vai katsonko televisiota.Television katsomisen olen lähes lopettanut. Se tapahtui yllättäen, kuin huomaamatta. Samalla huomasin, että en enää lue säännöllisesti mitään lehtiä. Aamukahvilla nauttimani "iPadhesarini" jää nykyään usein lukematta ja sen tilalla luen useista lehdistä poimittuja mielenkiintoisia artikkeleita tai selaan Twitteriä tai nettilehtiä.

En tuo töitä kotiin, kuin hätätapauksissa. Kotona aikani on minun ja minä päätän, kuinka sen käytän. Joskus on tärkeää vain olla. Vapaa-ajalla seuraan Twitteriä, luen uutisia ja seuraan ajankohtaista ammatillista keskustelua blogeista.

Tapaan vapaalla ihmisiä, joiden kanssa viihdyn. Mukavat ihmiset ja nauru lisäävät voimia kaikkeen elämässä. ystävyyssuhteet ovat kaksisuuntaisia. Jos ihminen vie enemmän energiaani kuin antaa, ei sellaiseen kannata käyttää vähää vapaa-aikaa. Sosiaaliset pakkovierailut olen lopettanut. Myös lapsen kanssa on tärkeää viettää aikaa yhdessä, vaikka se murrosikäisen kanssa on melkoisen haasteellista toisinaan.

Pidän huolta jatkuvasta uudistumisesta. Asioiden toistaminen ja rutiinit eivät innosta minua. kaikki työ kuitenkin sisältää myös toistoa ja sen kanssa kamppailen. Haluan oppia uutta ja kehittää toimintatapojani jatkuvasti. Jos jollakin on idea, kuinka asian voisi tehdä toisin tai paremmin, haluan kuulla sen. Kouluttautuminen ja uuden opiskelu pitävät minut vireänä.