maanantai 13. huhtikuuta 2015

Miten itse haluaisit tulla arvioiduksi?

 Keskustelimme viime viikolla Otalammella opettajien vesossa arvioinnista uuden opsin perusteiden mukaan. Arviointi ja sen monipuolistuminen on mielestäni yksi tulevan opetussuunnitelmatyön keskeisiä asioita. Tein opetussuunnitelman perusteiden mielestäni tärkeimmistä kohdista tiivistelmän tähän videoon.





Koulun vaikutus oppilaiden itsetuntoon on merkittävä. Minua herätteli Pekka Peuran ja Laura Tuohilammen erinomainen blogi ja siihen liittyvä kolmiosainen videosarja arvioinnin muutoksesta. Pohdin usein koulunkäynnin mielekkyyttä ihan kotioloissakin, kun seuraan lapseni ei- aina- niin -innokasta opiskelua yläkoulussa 7. luokalla. Sitä seuratessani toivoisin, että oppiminen tapahtuisi pääosin koulussa, olisi motivoivaa, innostavaa ja yhteistoiminnallista. Joskus se sitä onkin ja niistä oppitunneista kuulen heti kotonakin. Rohkenen myös epäillä kotitehtävien suurta pedagogista merkitystä oppimisessa. Kokeet stressaavat sekä lastani että minua. Lapseni alisuoriutuminen harmittaa minua vaikka kuinka yritän antaa hänen itse hoitaa asiansa. Odottelen, milloin nousee se oppilaan oma halu oppia. Tosiasia on, että nykyinen järjestelmämme suosii kilttejä, keskittymiskykyisiä ja hyvällä lähimuistilla varustettuja sopeutuvia oppilaita.


Suuri osa oppimisesta koulussa perustuu muistamiseen ja ymmärtämiseen. Videolla Tuohilampi tuo esiin, että tuottaminen  ei välttämättä tarkoita ylemmän tason osaamista. Se on vasta muistamista ja ymmärtämistä.

Esityksessäni tiivitettynä arvioinnin pääkohtia. Niiden pohjalta ja videoiden katsomisen vöälissä keskustelimme Otalammella vilkaasti arvioinnista. Yksilöllisen arvioinnin menetelmät ja uudet työtavat herättävät suurta kiinnostusta opettajissa.

Uskon oppilaiden vahvuuksille rakentavaan pedagogiikkaan. Omien vahvuuksien tunnistaminen on yhteydessä positiivisiin tulevaisuuden odotuksiin, jotka kohentavat oppilaiden  itsearvostusta. Tämä puolestaan lisää heidän hyvinvointiaan yleisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Vahvuutensa tunnistava ihminen, aikuinen ja lapsi, myös hyväksyy helpommin myös kehittymistarpeensa. Oppijan heikkouksiin kohdistava huomio sen sijaan lannistaa ja heikentää oppimismotivaatiota.