Tiimityöskentelyä oppimassa

Aloitin kouluni opettajien kanssa opinnot Tiimiakatemian ensimmäisessä peruskoulujen ryhmässä. Mukana tässä Otalammen koulu Vihdistä, Nurmijärven yhteiskoulu Nurmijärveltä, Puolimatkan koulu Hyvinkäältä ja Ritaharjun koulu Oulusta, Tiimimestarin opinnoissa meitä luotsaavat Johannes Partanen ja Hanna Walden. Tavoitteenani on opinnoissa ei enempää ja vähempää kuin tiimiorganisoitunut ja jatkuvasti oppiva koulu tulevaisuudessa!

Takana kaksi lähijaksoa ja paljon uutta opittua. Opiskeleminen perustuu tiimien toimintaan ja dialogiin, jossa synnytetään joka jaksolla yhdessä uutta tietoa koulusta ja itsestämme ryhmän jäsenenä.

Ensimmäisellä jaksolla eniten minuun kolahti dialogi.

“Dialogi ei ole yhden ihmisen toiseen kohdistavaa toimintaa vaan ihmiset käyvät dialogia yhdessä. 

Meidän tulee oppia luopumaan pyrkimyksestä saada muut ymmärtämään meitä ja lisäämään sen sijaan omaa ymmärrystämme muista.”

Kuuntelu

Ihminen kuuntelee ja oppii vain tarkkaavaisuuden ja  sisäisen hiljaisuuden tilassa.

Miltä asiat näyttävät muiden näkökulmasta?

Kunnioitus

Toisen ihmisen rajojen huomioimista ja suojelemista.

Kunnioitetaan mielipiteiden jakautumista pyrkimättä korjaamaan mielipiteitä.

Odotus

Liian nopea oman mielipiteen muodostaminen johtaa yksinpuhelusarjaan eikä dialogiin.

Odottaminen on ajatusten synnyn tarkkailua.

Suora puhe

Valitse tietoisesti mitä sanot ja mitä jätät sanomatta.

Jotta löydämme oman aidon itsemme ja pystymme puhumaan suoraan, meidän täytyy osata olla hiljaa.  

W.Isaacs: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Gummerrus, 2001.)

Kuva: CC Split Shire

Dialogissa kaikkien osien tulee olla tasapainossa. Jos jokin osa puuttuu, dialogi ei onnistu. Puhumisen ja kokoustamisen ammatilaisena saattaa luulla osaavansa kuunnella. Kuunteleminen ja odottaminen on kuitenkin todella vaikeaa hyvin usein. Kuunteleminen ei tarkoita vain hiljaa olemista vaan todellista halua yrittää ymmärtää toista ihmistä. Se tarvitsee kiireetöntä aikaa ja kuuntelua. Tasapainoisessa dialogissa lähestytään Mindfullnes-ajattelusta tuttua läsnäolon tilaa. Aistitaan ihmisten ajatuksia, eikä pyritä kumoamaan eriäviä mielipiteitä tai valmistelemaan toisen puheenvuoron aikana omaa argumenttia. Dialogin toteutuessa ihmisellä on halu kunnioittaa keskustelukumppania ihmisenä. Dialogiin sisältyy halu tutustua outouteen toisessa ja yrittää ymmärtää sitä. Tässä on haastetta sekä itselleni että koululle.

Miten itse haluaisit tulla arvioiduksi?

 Keskustelimme viime viikolla Otalammella opettajien vesossa arvioinnista uuden opsin perusteiden mukaan. Arviointi ja sen monipuolistuminen on mielestäni yksi tulevan opetussuunnitelmatyön keskeisiä asioita. Tein opetussuunnitelman perusteiden mielestäni tärkeimmistä kohdista tiivistelmän tähän videoon.

Koulun vaikutus oppilaiden itsetuntoon on merkittävä. Minua herätteli Pekka Peuran ja Laura Tuohilammen erinomainen blogi ja siihen liittyvä kolmiosainen videosarja arvioinnin muutoksesta. Pohdin usein koulunkäynnin mielekkyyttä ihan kotioloissakin, kun seuraan lapseni ei- aina- niin -innokasta opiskelua yläkoulussa 7. luokalla. Sitä seuratessani toivoisin, että oppiminen tapahtuisi pääosin koulussa, olisi motivoivaa, innostavaa ja yhteistoiminnallista. Joskus se sitä onkin ja niistä oppitunneista kuulen heti kotonakin. Rohkenen myös epäillä kotitehtävien suurta pedagogista merkitystä oppimisessa. Kokeet stressaavat sekä lastani että minua. Lapseni alisuoriutuminen harmittaa minua vaikka kuinka yritän antaa hänen itse hoitaa asiansa. Odottelen, milloin nousee se oppilaan oma halu oppia. Tosiasia on, että nykyinen järjestelmämme suosii kilttejä, keskittymiskykyisiä ja hyvällä lähimuistilla varustettuja sopeutuvia oppilaita.

Suuri osa oppimisesta koulussa perustuu muistamiseen ja ymmärtämiseen. Videolla Tuohilampi tuo esiin, että tuottaminen  ei välttämättä tarkoita ylemmän tason osaamista. Se on vasta muistamista ja ymmärtämistä.

Esityksessäni tiivitettynä arvioinnin pääkohtia. Niiden pohjalta ja videoiden katsomisen vöälissä keskustelimme Otalammella vilkaasti arvioinnista. Yksilöllisen arvioinnin menetelmät ja uudet työtavat herättävät suurta kiinnostusta opettajissa.

Uskon oppilaiden vahvuuksille rakentavaan pedagogiikkaan. Omien vahvuuksien tunnistaminen on yhteydessä positiivisiin tulevaisuuden odotuksiin, jotka kohentavat oppilaiden  itsearvostusta. Tämä puolestaan lisää heidän hyvinvointiaan yleisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Vahvuutensa tunnistava ihminen, aikuinen ja lapsi, myös hyväksyy helpommin myös kehittymistarpeensa. Oppijan heikkouksiin kohdistava huomio sen sijaan lannistaa ja heikentää oppimismotivaatiota.

Rehtorin itsensä johtaminen on jaksamisen avain

Vuodenvaihteessa on kuluneen vuoden inventaarion ja uuden vuoden suunnitelmien aika. Olen pohtinut viime aikoina itseni johtamista ja yrittänyt tiedostaa asioita, jotka minun toimintaani vaikuttavat. Myös useat johtamisen teoriat huomioivat itsensä johtamisen ja itsetuntemuksen tärkeänä osana johtamista 2000-luvulla. Sydänmaalakka (2006) kirjoittaa: “Kun opimme tuntemaan itsemme paremmin ja ymmärtämään omaa käyttäytymistämme, ymmärrys myös toisia kohtaan kasvaa. Näemme toisissa itsemme ja itsemme toisissa.”

Koirien kanssa lenkillä.

Rehtorin työssä jaksaakseen on tärkeää kyetä johtamaan itseään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Esimiestehtävässä joutuu olemaan jatkuvasti erilaisten tunteiden ja odotusten kohteena. Jos emme pysty huolehtimaan omasta hyvinvoinnistamme, kuinka voisimme huolehtia läheisistämme tai työyhteisön hyvinvoinnista?

Sain entiseltä kokeneelta luokanopettajakollegaltani Aila Keturilta perinnöksi joukon kasvatusalan kirjallisuutta ja joukossa oli Daniel Golemanin (1999) Tunneäly työelämässä. Golemanin mukaan tunneäly tarkoittaa kykyä havaita tunteita sekä itsessä, että ja muissa, motivoitua ja hallita tehokkaasti sekä omia tunnetiloja että ihmissuhteisiin liittyviä tunteita. Hänen mukaansa hyvä johtajuus koostuu älykkyydestä, teknisistä taidoista ja tunneälystä. Golemanin mallin mukaan tunneälyyn kuuluu viisi perustavanlaatuista emotionaalista ja sosiaalista taitoa:

Itsetuntemus: Reaaliaikainen tieto omista tunteista ja kyky käyttöä niitä hyväksi päätöksenteossa; tarkka käsitys omista taidoista ja todellisuuteen perustuva itseluottamus.

Itsehallinta: Tunteiden käsitteleminen niin, etteivät ne haittaa tehtävien suorittamista vaan helpottavat sitä; tunnollisuus ja mielihyvän lykkääminen tavoitteisiin pyrkiessä; toipuminen ahdistavista tunteista.

Motivoituminen: Kyky saada elämän syvimmistä tarpeista voimaa, joka innostaa ja ohjaa päämäärien tavoittelussa, auttaa aloitekykyisyyteen, rohkaisee kehitysponnisteluissa ja kasvattaa sisua.

Empatia: Taju lähimmäisten tunteista, kyky nähdä asiat heidän kannaltaan sekä taito luoda yhteishenkeä ja -ymmärrystä monenlaisten ihmisten kanssa.

Sosiaaliset kyvyt: Ihmissuhteisiin liittyvien tunteiden taitava käsittely sekä sosiaalisten tilanteiden ja verkostojen taju, sujuva vuorovaikutus, näiden kykyjen käyttö johtamiseen, suostutteluun ja neuvotteluun sekä ryhmä- ja tiimityöhön. (Goleman 1999.)

Sydänmaalakan mukaan (2009) johdamme omaa yritystämme  “Oy Minä Ab:ta”  ja yritykseemme sisältyy kehon, mielen, tunteiden, arvojen ja työn osastot. Lisäksi meillä on uudistumiseen keskittynyt kehitysosasto ja henkilökohtainen visio antaa suuntaa elämällemme. (Sydänmaalakka P., 2009).

Tein havaintoja itseni johtamisesta viime syksyn aikana ja huomasin joitain muutoksia, jotka ovat auttaneet minua. Jatkuva kiire on tosiasia jokaiselle meistä.

Hengailua töissä tammikuussa 2015.

Omia havaintojani jaksamiseni pohjalla olevista asioista:

Minulla on aikaa aina siihen, mikä on tärkeää. Se, mikä milloinkin on tärkeää, vaatii keskittymistä. Olen pakon edessä priorisoinut asioita ja miettinyt niiden tärkeysjärjestystä. Opintojen tekeminen työn ohessa on vaatinut useiden iltojen ja viikonlopun tuntien viettämistä tietokoneen äärellä ja materiaalia lukien. Harva työasia vaatii reagointia heti. Työ on jatkuvaa asioiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen asettelua. Mitä paremmin sen ehdin tehdä, sitä enemmän minulla on aikaa ja levollinen mieli. Työssä pyrin hoitamaan kiireellisimmät asiat ensin ja jätän tilaa myös kokousten ja päätösten valmistelulle. Hengailu kahvihuoneessa on tärkeää myös itseni kannalta.

Liikunta lisää jaksamistani. Tämä ei ole olliut aina vahvin puoleni, mutta liittymiseni Espoon Taitoluisteluklubin aikuismuodotelmajoukkueeseen Shadowsiin teki minulle hyvää. Selkäkivut ovat poissa ja mieli on virkeämpi. Minun on pakko liikkua myös jään ulkopuolella, jotta pysyn joukkueeni teräsnaisten vauhdissa jäällä. Joukkukelaji sitouttaa minut liikuntaan paremmin kuin velkavankeus kuntosalille. Sekin on koettu. Liikunta on kuitenkin se osa tekmisistäni, mikä helpoimmin jää tekemättä jos väsymys painaa. Riittävä nukkuminen on kaiken a ja o.

Aikuisten muodostelmaluistelujoukkue Shadows Tikkurilassa 11.1.2015.


Vapaa-aikaa on silti paljon. Joka päivä on useita tunteja vapaa-aikaa. Voin valita, luenko, selaanko nettiä, teenkö kotitöitä, tapaanko ystäviäni, ulkoilutanko koiriani vai katsonko televisiota.Television katsomisen olen lähes lopettanut. Se tapahtui yllättäen, kuin huomaamatta. Samalla huomasin, että en enää lue säännöllisesti mitään lehtiä. Aamukahvilla nauttimani "iPadhesarini" jää nykyään usein lukematta ja sen tilalla luen useista lehdistä poimittuja mielenkiintoisia artikkeleita tai selaan Twitteriä tai nettilehtiä.

En tuo töitä kotiin, kuin hätätapauksissa. Kotona aikani on minun ja minä päätän, kuinka sen käytän. Joskus on tärkeää vain olla. Vapaa-ajalla seuraan Twitteriä, luen uutisia ja seuraan ajankohtaista ammatillista keskustelua blogeista.

Tapaan vapaalla ihmisiä, joiden kanssa viihdyn. Mukavat ihmiset ja nauru lisäävät voimia kaikkeen elämässä. ystävyyssuhteet ovat kaksisuuntaisia. Jos ihminen vie enemmän energiaani kuin antaa, ei sellaiseen kannata käyttää vähää vapaa-aikaa. Sosiaaliset pakkovierailut olen lopettanut. Myös lapsen kanssa on tärkeää viettää aikaa yhdessä, vaikka se murrosikäisen kanssa on melkoisen haasteellista toisinaan.

Pidän huolta jatkuvasta uudistumisesta. Asioiden toistaminen ja rutiinit eivät innosta minua. kaikki työ kuitenkin sisältää myös toistoa ja sen kanssa kamppailen. Haluan oppia uutta ja kehittää toimintatapojani jatkuvasti. Jos jollakin on idea, kuinka asian voisi tehdä toisin tai paremmin, haluan kuulla sen. Kouluttautuminen ja uuden opiskelu pitävät minut vireänä.

Miten koulun osaamista johdetaan?

Miten opettajia voi johtaa? Kuinka koulua johdetaan kehittymään? Kuinka koulu voi oppia ja kehittyä johonkin suuntaan? Näitä asioita olen pohtinut tämän syksyn aikana useasti. Taustalla on Otalammen koulussa meneillään oleva visiotyö. Koulun toimintaa ohjaa aina kunnan strategia, mutta mielestäni kunnan strategia jää melko käsitteelliselle tasolle ja etäälle koulun arjesta. Kaipaan kouluun yhteisön luomaa näkemystä kehittymisen halutusta suunnasta. Rehtori yksin ei voi sitä määritellä.

Otalammen visiotyön ensiaskeleet
Visiotyömme  käynnistyi viime syksynä yhteisellä arvotyöskentelyllä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa. Tänä syksynä työ jatkui opettajien henkilökohtaisilla kehityskeskusteluilla. Tärkeänä osana kehityskeskusteluja olivat opettajien vahvuudet ja henkilökohtaiset kehittymistavoitteet. Lisäksi pyysin opettajia sijoittamaan työyhteisömme muutosmatkan kartalle  (Humap) nyt ja viiden vuoden päästä.

Kuva: Muutosmatkan kartta. Humap.

Vastaukset nykytilasta ryhmittyivät muutamaan kohtaan, joita oliva mm.  kompleksisuuden keskusta, muutoksen koelaboratorio ja kahvila Dialogi. Tulevaisuudessa opettajat halusivat  olla muutososaamisen akatemiassa, erilaisuuden voimavarapankissa ja edelleen kahvila Dialogissa.

Haluan kehittää visiotamme vahvuuksistamme käsin. Uskon, että ne asiat, joista puhumme yhteisesti esim. kokouksissa, vahvistuvat. Pohdimme yt-kokouksessa marraskuussa pienissä ryhmissä ajatuksia siitä, mistä olemme talossamme ylpeitä ja mitä toivomme koulumme olevan tulevaisuudessa. Kysymyksillä halusin löytää työyhteisömme ydinosaamista ja haarukoida arvovalintoja kohti visiotamme. Ryhmittelimme vastaukset sanapilveksi, jossa eniten mainintoja saaneet sanat ovat suurimmalla fontilla.

Kuva: Otalammen opettajien ajatukset koulumme tavoitteista marraskuussa 2014.

Prosessi jatkuu tästä vuorovaikutteisesti yhdessä johtoryhmän työskentelyn ja henkilökunnan yt-työskentelyn kanssa. Tavoitteena on yhteinen visio maaliskuuhun mennessä.

Koulu oppivana organisaationa
Koulu oppivana organisaationa on vaikea käsite. Koulussa on aina joukko opettajia, jotka ovat ammatillisessa kehittymisessään ja elämässään erilaisissa vaiheissa. Mistä koulun vahvuudet muodostuvat?

Scheinin (1992) mukaan oppiva organisaation peruslähtökohta on uusiutuminen yhdessä määriteltyyn ja haluttuun suuntaan kehittymisen, uuden oppimisen ja vanhan poisoppimisen kautta. Kehittyminen tapahtuu organisaatiossa formaalin ja informaalin prosessin avulla. Koska organisaatio ei sinällään itse opi vaan siinä toimivat yksilöt oppivat, oppivan organisaation määritelmä voi toteutua vasta silloin, kun kehittyminen ja uusiutuminen ovat muuttuneet käytännön toiminnoiksi individualistisesta oppimisesta jaetuksi, kollektiiviseksi toiminnaksi. Tämä edellyttää hyväksyvää, rakentavaa vuorovaikutusta kaikkien organisaatiossa toimivien kesken. (Liusvaara, 2014)

Johtamiskirjallisuudessa Peter Sengen luoma viiden käsitteen malli oppivasta organisaatiosta on laajasti hyväksytty. Sengen mukaan organisaation kehittämisen perusta on organisaatiossa toimivien yksilöiden kehittämisessä. Ilman yksilöiden oppimista organisaatiokaan ei voi oppia, mutta yksilöllinen oppiminen ei vielä takaa organisaation oppimista. 

 Sengen (2006) mukaan  oppivan organisaation apukeinoiksi tarvitaan:

1.       henkilökohtaista oppimishalukkuutta

2.       sisäisten mallien löytämistä: kuinka uskomukset ja olettamukset vaikuttavat yksilön oppimiseen organisaatiossa

3.       visiointia: organisaation yhteistä strategiaa ja visiota, johon yksilöt sitoutuvat

4.       tiimioppimista ja dialogia

5.       kykyä nähdä yksilö kehittyvän organisaation merkittävänä oppivana osana

(Liusvaara, 2014)

Sekä Scheinin että Senge korostavat sitä, että organisaation oppimisen lähtökohtana on yksilön halu ja kyky oppia ja uudistua. Näkemykseni mukaan rehtorin on tärkeä tukea kehittymishalusia yksilöitä koulussa, koska he varmistavat koko työyhteisön kehittymisen pitkällä aikavälillä. On olennaista ymmärtää, että yksilön osaaminen on tiedon lisäksi myös kykyä soveltaa tietoja ja  taitoja.  Osaaminen on  oikeaa asennetta, kykyä reflektoida omaa toimintaansa, kokemuksia ja kontaktien luomista. Laaja kontaktiverkko lisää tietämisen ja osaamisen määrää.

Koulu voi oppia, kun osaamista jaetaan. Tämä ei enää tapahdu niin, että yksi opettaja lähetetään kalliiseen koulutukseen ja hän tuo mukanaa luennolta kopiot dioista, jotka ovat luettavissa opehuoneen kansiossa. Parhaiten oppiminen tapahtuu opettajien keskinäisissä keskusteluissa tai kouluun tuotujen lähiopettajien avulla. Mitä nopeammin opettajat pääsevät toteuttamaan asioita käytäntöön, sitä parempi. Avainasemassa on jakamisen organisointi opettajia parhaiten hyödyttäväksi.

Useissa kouluissa on erilaisia tiimejä. Tiimillä tulisi olla yhteinen tavoite ja selkeät päämäärät, joihin kaikki tiimin jäsenet ovat sitoutuneet. Tiimin osaaminen on myös tiimin jäsenten tietoja, taitoja, kokemuksia, asennetta ja kontakteja. Koulujen tiimeissä on valtava määrä osaamista ja hiljaista tietoa, jota ei ole saatu yhteisön käyttöön. Miksi?  Huipputiimi syntyy palavasta halusta yhteistyöhön ja halusta tehdä yhdessä jotain, mikä on enemmän kuin kenekään yksittäinen työpanos.  Tällaiset tiimit syntyvät kouluissa usein muuna kuin pakollisena tiimiaikana. Tulevaisuuden koulussa tarvitaan tilaa tällaisille huipputiimien muodostumiselle ja luovuudelle.

Tavoitteiden johtamisesta prosessien johtamiseen
Perinteinen strateginen ajattelu alkaa olla koulussa jo menneen talven lumia. Johtaminen on ajateltu johtajan ylhäältä alaspäin suuntautuvaksi toiminnaksi ja se on ollut johtajakeskeistä. Alaisten rooli on muuttunut ja koko termi on mielestäni vanhanaikainen. Alaisilla asiantuntijaorganisaatiossa on usein enemmän asiantuntemusta kuin esimiehellään ja siksi heidän osaamisensa tulisi saada organisaation kehittämisen voimavaraksi.

Kehittyminen tarvitsee yhteisen vision ja  tavoitteita, jotka luodaan yhdessä. Johtaminen on siirtymässä kouluissa tavoitteiden johtamisesta prosessien johtamiseksi.  Tavoitteet ovat entistä joustavampia ja niitä voidaan muokata tarpeen vaatiessa. Muuttuvassa maailmassa emme voi kontrolloida kaikkea ja epävarmuuden sietokykyä on vain kasvattetava. Tavoitteet ja suunta määritellään yhdessä ja ne syntyvät, kun keskustellaan yhteisestä suunnasta tarpeeksi kauan. Rehtorin tehtävä on vetää yhteen työyhteisön ajatuksia yhdessä johtoryhmänsä kanssa ja suunnitella seuraavaa prosessointia edellisen pohjalta. Strategia ja toiminnan tavoitteet synnytetään yhdessä toiminnassa. Ne päivittyvät jatkuvasti. Olennaista on pitää yllä jatkuvaa innostusta, positiivista ilmapiiriä ja rakentavaa keskustelua siitä, mitä haluamme ja mihin olemme menossa. 

Innovatiivisyys on olennainen osa tulevaisuuden koulun menestystä. Uskon, että tukemalla taitavia yksilöitä ja antamalla heille vapautta ja liikkumatilaa toteuttaa osaamistaan, koko kouluyhteisö kehittyy. Uudistuminen tapahtuu kokeilemalla uusia ratkaisuja. Tarvitaan jatkuvaa avointa keskustelua ja työyhteisön jäsenten kuuntelemista. Opettajien riittävän pedagogisen vapauden salliminen on välttämätöntä, jotta jää  tilaa luovuudelle. Harva opettaja vastustaa uuden oppimista. Moni meistä kyllä vastustaa, jos meidät halutaan muuttaa joksikin.  Uudistuminen lähtee nähdäkseni yksilön sisältä. Koulun kehittyminen ei toisaalta voi pysähtyä joidenkin muutosvastarintaan. Koulussa täytyy olla tilaa innostua ja innovoida, vain sillä tavalla koulu kehittyy.

Ajatusteni pohjalla olen käyttänyt seuraavia lähteitä:

Liusvaara,L. 2014. Kun vaan rehtori on korvat auki. Koulun kehittämisellä pedagogista hyvinvointia. Turun yliopisto. Väitöskirja.

Sydänmaalakka, P. 2009. Jatkuva uudistuminen. Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen. Talentum.

Pedagoginen kehittäminen Otalammella

Tapasin Opinsysin Mikko Jokisen Kuumapopissa Vuorenmäen koulussa 13.11. Hän halusi kuulla, mitä Otalammella on meneillään opetuksen saralla. Laitoin Wilma- viestin opettajille ja kyselin, mitä meidän koulussa tehdään juuri nyt.  Vastauksia tuli niin paljon, että päätin tehdä koosteen Otalammen touhuista tänne blogiini. Samalla ihailen talon henkilökunnan rohkeutta kokeilemiseen ja intoa työhönsä. Seuraavassa opettajien lyhyitä selostuksia tämänhetkisestä pedagogisesta tilanteesta. 

Maria Shcherbinin:
"4A valmistaa nykysirkusesityksen loppusyksyn aikana. Siinä on mukana akrobatiaa, musiikkia ja valoteatteria. Esityksessä on mukana kaksi luokanopettajaopiskelijaa Vesa ja Pilvi Tampereen yliopistolta. Teemaksi valikoituu jokin tärkeä asia, jota oppilaat haluavat julistaa. Oppilaat saavat säveltää musiikkia ja nivoa sen yhteen visuaalisen valoteatteriesityksen kanssa. Käytössämme on maaginen ultraviolettivalo, joka saa tietynlaiset värit hohtamaan pimeässä. Tavoitteenamme on monitaiteelliseen itseilmaisuun kannustaminen ja yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksen synnyttäminen taioteellisen prosessin kautta. 

                                                              Kuva: Maria Shcherbinin

4A:lla on meneillän myös valokuvaprojekti, jossa oppilaat saavat itse suunnitella valokuvan, jossa haluavat esiintyä. He suunnittelevat valokuvan kaikki elementit: taustan, puvustuksen, valon, rajauksen ja kuvakulman. Tarkoituksena on johdattaa oppilaat näkemään itsensä positiivisessa valossa ja löytämään voimaa. Oppilaiden ja heidän vanhempiensa luvallla järjestämme näistä kuvista näyttelyn Otalammen koululle keväällä 2015."

Minna Kolehmainen-Zalmanovitch:

”Englannin luokassa käytössä Quizlet-sovellus padeilla ja omilla mobiililaitteilla. Facebook ryhmä ollut koekäytössä 9- luokkalaisilla. SanomaPron sähköinen materiaali on kuulemma tulossa iPadille sopivaan muotoon tammikuussa, mutta olemme käyttäneet sitä atk-luokassa pöytäkoneilla. Tehtäväkirjojen poisjättäminen 9-luokkalaisilla on helpottanut eriyttämistä ja monipuolistanut työtapoja. Tilalle on tullut sähköisen materiaalin käyttöä ja kirjallista omaan tasoon sopivampaa materiaalia. Lisäksi kokeiltu suullisia kokeita eri luokkatasojen kanssa hyvällä menestyksellä."

Marraskuun 27. meillä on Romeo ja Julia musiikkinäytelmän ensi-ilta. Sitä on harjoiteltu koko syksy. Oppilaat esiintyvät ja ovat tehneet näytelmään käsikirjoituksen.

Opinto-ohjaaja Airi Sundvall-Huhtinen:

”Seiskoilla on käytössä sähköinen peda.net -alustainen opo-kirja. Käyttö atk-luokassa ja omilla puhelimilla sekä kotikoneilla.
Kaikilla luokka-asteilla oma, suljettu Fb-ryhmä, jossa jaamme tietoa, kuvia, linkkejä, ajatuksia. Yksityisviestit henkilökohtaisiin ohjausasioihin. Edellisvuotisten ryhmien kautta entiset oppilaamme pitävät yhteyttä ja tarjoutuvat tulemaan pitämään esittelytunteja nykyisistä opiskelualoistaan.”

Pauliina Ruokokoski:

” Kuviksessa oppilaiden töitä esitellään fb-sivulla (kuvis +kässä) ja Pinterestiä käytetään ideoiden keräyspaikkana. Suunnittelussa oppilaiden omien laitteiden käyttöä esim. aiheeseen liittyvien kuvien hakuun tai tekniikoiden opetteluun. Omaa työskentelyä myös dokumentoidaan kuvaamalla omilla laitteilla. Pienimuotoisesti koulun koneilta löytyvän kuvankäsittelyohjelman käyttöä. 
Nyt seiskojen kanssa menossa Guggenheim-museo suunnittelutehtävä, johon hyödynnetty netistä löytyvää arkkitehtuurikilpailun sivustoa monipuolisesti designguggenheimhelsinki.orgKeväällä tarkoitus tehdä iPadeillä animaatioita.”

                                                           Kuva: Pauliina Ruokokoski

Annika Kivistö:

” Tekstiilityössä on tehty pieniä kokeiluja:
 Ope on mobiili (iPad, apple tv, Belkinin siirrettävä iPad-teline dokumenttikamerana)
- mahdollista näyttää livekuvaa esim. ompelukoneiden langoitus, piirtää stage-sovelluksessa livekuvan päälle jne.)
- myös oppilaat käyttävät samaa laitetta joustavasti tarvittaessa, open henkilökohtaisia asioita laitteella ei ole.
- ohjeita ja ideoita etsitään ympäri maailmaa = Pinterestistä ja muualta netistä. Oma pinterest tili Kässä+kuvis
- oppilaiden töiden esittely käsityön fb-sivuilla - vähän unohtunut 
- google drive: ohjeet ja videolinkit yksilöllisesti etenemiseen (7.lk ), ryhmätöitä ja kotitehtäviä tehty myös yhteisöllisesti GoogleDriveen
- käsityön työskentelyn dokumentointi oppilaan oman kiinnostuksen mukaan esim. Videoksi
- tulossa videoiden ja qr-koodien tekoa, käyttöohjeita ompelukoneisiin koodien taakse”

Nina Rantapuu:

” Äikässä merkittävin asia on siirtyminen yksilölliseen oppimiseen. Parhaillaan meneillään oleva kasien jakso löytyy täältä ja seiskojen jakso täältä. Tarkemmin olen kuvannut asiaa blogissani.”

Osallistuimme muutama viikko sitten Ylen Uutisluokka- päivään tekemällä juttuja koulusta lokakuussa. Videot nähtävillä YleAreenassa. http://areena.yle.fi/tv/2475501

Anna Koskentalo:

"Normaalien toimisto-ohjelmien lisäksi 8. luokan fysiikassa otamme käyttöön iPadien mittausohjelmia ja myöhemmin opettelemme koodausta ja muita ohjelmia.”

Suvi Kiviniemi:

"5.lk tekee tiedonhakua läppäreillä, padeilla, omilla laitteilla. Käytämme pelillisiä sovelluksia kuten Kahoot ja Tryfeet. Harjoittelemme atk-taitoja perusohjelmilla. Luokalla on käytössä Pinterest ja Drive. Seuraamme omaa kehitystä Dojo-sovelluksella Wilman sijaan.”

Heli-Maija Heikkinen:
"Historiassa on tehty elämäkerta-yhteistyöprojekti yhdessä  AI ja KU kanssa. Sisältää omaelämäkerran, oman suvun historian ja sukupuun. 
Yleisesti opiskellaan niin, että  annan oppilaille otsikon, esim. Teollistuminen ja  oppilaat miettivät mitä aiheesta kysyvät, esim. Miksi, milloin, missä? Sitten etsitään sopiva lähde, esim. oppikirja tai internet. Lopuksi etsitään vastaukset kysymyksiin ja  tietolähde kirjataan muistiin. Oppilaat saavat oman tavoitetason mukaisesti lisätehtäviä ja  eläytymistehtäviä esim. huutolaishuutokauppa.  Läksynkysely / kertaus välillä Kahootilla,  useimmiten oppilaiden itse tekemänä."

Saara Blomstedt-Ijäs ja Halla Seppälä:

"Oppiaineita yhdistävä Huikka  5., ja 6. luokkalaisille (hissa, ussa, äikkä, osin kuvis) viikoittain, mukana tvt-taitojen oppiminen, käytössä oppilaiden omat sekä koulun mobiililaitteet, miniläppärit ja tietokoneet, pelillisyyden ja yhteistyötaitojen edistäminen. Osa tehtävistä/linkeistä jne. on Edmodossa (Edisonia odotellessa!) teemme siis oppikirjatonta opetusta.
Käytössä ovat mm. Google Drive, Pinterest, Kahoot!, Dojo (käytösasioissa),  Storybird, erilaiset matematiikan sovellukset mobiililaitteilla mm. Popplet, Notability, Pages  ja  mobiilaitteilla Popplet.

Edmodossa on eri oppiaineisiin liittyviä tehtäviä, linkkejä. Osittainen yksilöllinen eteneminen matematiikassa (kokeilujakso). Opettajien blogit, jossa kertomuksia, kuvia jne. opetuskokonaisuuksista ("virtuaalinen luokkahuone") Blogista löytyy tehtäviä, linkkejä, kuvia, videoklippejä jne."

          

Marja Ahtiala sai idean, että Otalammelle tarvitaan liikunnallista työhyvinvointia ensi kevääseen. Siitä lähti idea Otalammen henkilökunnan puolimaratonista ensi keväälle teemalla  ”Täältä Lipettiin”. (Lipetti on Vihdin opettajien ammattijärjestön mökin nimi. ) Välitankkaus yhden opettajan kotitalon pihalla ja lopuksi saunomista ja uimista Lipetissä. Matkantekotyyli on vapaa, myös skootterilla voi osallistua.

Kahden luokan oppilaat saivat 20:n iPadin ja Taivas ja Helvetti-  kirjan lahjoituksen Kim Lehtolan kokamalta yritysryhmältä.  iPadit tulevat oppilaiden omiksi laitteiksi ja Kim Lehtola jatkaa näiden luokkien kummina ja tapaa oppilaita säännöllisesti kuukausittain. Tarkemmin asiasta voi lukea Kim Lehtolan blogista:  http://kimlehtola.com/2014/10/17/moni-tuleva-yrittaja-ja-yhteiskuntamme-tukipilari-kipuilee-koulussa/

Parhaillaan meillä on meneillään BYOD-kokeilu, jossa muutamaan yläkoulun luokkaan on sijoitettu pysyvästi opettajan ja oppilaiden käyttöön neljä iPadia. Oppilaat saavat käyttää koulussa myös omia laitteitaan koulun avoimessa langattomassa verkossa.  http://otalammen-ops.purot.net/byod-oppilaiden-omat-laitteet

Koulumme pääsi mukaan Erasmus+- ohjelmaan.  Kyseessä on Connected Clasrooms-yhteistyöprojekti, jossa rakennetaan tuulimylly Italiaan, tehdään led-valo peli ja kemian sovellus projektin aikana.Teemme projektistamme englanninkieliset nettisivut myöhemmin. Meiltä Otalammelta lähdetään Ranskaan oppilaiden kanssa helmikuussa ja huhtikuussa saamme opettaja ja oppilasvieraita kaikista osanottajamaista.  Vierailemme Italiassa, Romaniassa ja Turkissa vuoden 2015 ja 2016 aikana.

Olen reksinä iloinen tästä tekemisen meiningistä Otalammella ja halusin tuoda sen näkyväksi. On tärkeää, että opettajat saavat toteuttaa omia innostuksen kohteitaan työssään. Parhaat yhteistyöideat eivät näytä syntyvän yhteisellä yt-suunnitteluajalla työpäivän jälkeen klo 14-16 vaan silloin, kun opettajat keskustelevat vapaasti ja puhuvat työstään keskenään kenekään siihen pyytämättä.  Ammattilaisten taidoista syntyy parhaimmillaan huimia juttuja ja oppilaat lähetävt mukaan kun opettaja puhkuu intoa. Työn ideoiden ja lopputulosten jakaminen vahvistaa asiantuntijuutta ja motivaatiota omaan työhön.  Uskon, että positiivinen ilmapiiri ja aktiivisten opettajien tukeminen saa aikaan lisää pöhinää. Vaikka on marraskuu.

Työtyytyväisyys on rehtorin vastuulla - vai onko?

Koulun kevätlukukausi on takana. Kokosin ajatuksiani tämän kevään työtyytyväisyyskyselyn käsittelyn herättämänä.

Omassa kunnassani toteutettiin työtyytyväisyyskysely myöhään keväällä ja vastaukset piti käsitellä nopealla aikataululla toukokuussa. Noin puolet vastasi kyselyyn omassa työyhteisössäni.
Jaoin kyselyn tulokset sähköpostilla kaikille ja niihin tutustuttiin etukäteen ajan säästämiseksi. Yhteisessä kokoontumisessamme työyhteisön jäsenet jaettiin 5-6 hengen ryhmiin. Ryhmät käsittelivät kaikki kyselyn osa-alueet, joissa arvomme oli alle hyvän rajan.  Jokaista ryhmää veti yksi joryn jäsen kirjaten kehittämisehdotukset yhteiseen GoogleDrive dokumenttiin sarakkaeisiin " Mikä meitä auttaisi tässä tulevaisuudessa?" ja "Mikä voisi estää meitä?" Kokosin vastauksista työyhteisön kehittämisehdotukset virastoon lähetettäväksi.

Palautetta kootessani tuli mieleeni, että rehtorina olen saanut tottua monenlaisiin johtamis- ja työyhteisökyselyihin.  Olen ollut kolmen 360-arvioinnin ja yhden johtamisprofiilin sekä useiden työtyytyväisyyskyselyjen arvionnin kohteena rehtorin työurani aikana. Esimiestehtävässä on aina julkisen tarkastelun ja arvioinnin kohteena, mikä useimmiten onkin erittäin hyvä. Johtamistehtävässä on tärkeää, että työntekijät toimivat peilinä, jotta esimies voi kehittyä ihmisten johtamisessa. Itsereflektio on kehittyvälle esimiehelle vältämätöntä. Kaikilla meillä on sokeita pisteitä, joiden olemassaolosta emme tiedä. Piirteet liittyvät persoonaamme ja heikkouksiimme ja niiden tunnistaminen ja näkyminen voi olla kivuliasta. Peiliin katsominen on kuitenkin ainoa keino kehittyä esimiehenä.

Esimies voi olla kiitollinen, jos työntekijät ovat vastanneet rakentavassa mielessä kyselyyn, ajatuksena auttaa esimiestä kehittymään. Aina ei näin kuitenkaan ole. Joillekin kyselyyn vastaaminen saattaa olla tilaisuus "sanoa kerrankin suorat sanat". Esimieheen projisoidaan monenlaisia tunteita työyhteisössä. Esimiestä myös pelätään tai kunnioitetaan liikaa. Joskus on myös tuntunut, että on helpompi käyttää esimiestä sylkykuppina kuin tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Esimiehen tehtävä on asettaa rajoja ja olla johdonmukainen ja luotettava. Vaikeista asioista on tärkeä puhua suoraan niiden kanssa, joita se koskee. Aina se ei kaikkia miellytä.

Työtyytyväisyyskyselyn tulokset on olennaista käydä läpi esimiehen kanssa kunnassa ja tukea häntä vastausten tulkinnassa. Harmillista on, jos kyselyitä tehdään ajatuksella, että kunta saa tietoa esimiestyön laadusta, mutta työyhteisön vaihtelevia tilanteita ei avata. Jos esimies jää yksin vaikeiden tulosten kanssa, kysely saattaa pahentaa työyhteisön tilaa. Ovatko kaikki esimiehet  valmiita ottamaan vastaan joskus satuttavaakin palautetta? Usein jää myös epäselväksi, ovatko työntekijät ymmärtäneet kysymykset, kuten kyselyn laatija on ne tarkoittanut. Ja kuinka moni vastaa kyselyyn kevätkiireisessä koulussa? Mitä he ajattelevat, jotka jättävät vastaamatta?

Olennaista mielestäni on, että vastaukset käydään avoimesti läpi ja henkilöstöllä on mahdollisuus avata omia näkemyksiään työtyytyväisyydestä. Esimiehen ei pidä yrittää selittää "pois" hankalia tuloksia.  Tulokset - olivat ne mitä tahansa ja kuinka pienen osan tahansa ajatuksia - pitää käsitellä avoimesti ja ottaa vakavasti. Vaikeat asiat nostetaan kehittämiskohteiksi ja niihin palataan jatkossa. Joitakin asioita on käsiteltävä vuosia, jotta ne alkavat olla osana toimintakulttuuria.

Mielestäni työtyytyväisyyskyselyissä tulisi jatkossa vahvistaa työntekijän omaa roolia työyhteisön hyvinvoinnissa. Mikä on työntekijän vastuu omasta työhyvinvoinnistaan? Miten hän voi itse vaikuttaa yhteishenkeen työpaikalla? Osaako työntekijä ottaa rakentavasti esiin epäkohtia ja antaa palautetta? Millaiset vuorovaikutustaidot hänellä on? Me kaikki vaikutamme työyhteisön hyvinvointiin työpaikalla.