maanantai 28. maaliskuuta 2016

Johtavien ajatusten pohdintaa


 Pohdimme Taulun kartanossa Tiimimestarit 69:n toisessa  valmennuskerrassa 14.-16.1.2016 johtavien ajatusten merkitystä. Aihe on vaativa ja johtavien ajatusten kokoaminen ja esillä pitäminen on koulussa pääasiassa rehtorin tehtävä. Rehtori ei kuitenkaan voi yksin arvoja ja muita johtavia ajatuksia tuottaa, toki hän voi niihin paljon vaikuttaa. Arvelen, että arvojen, mission, vision ja strategian laatiminen ei ole kovin tavallista suomalaisissa peruskouluissa. Kuntakohtaisia arvoja ja strategioita laaditaan enemmän ja koulut ottavat ne usein annettuina. Näin säästetään aikaa ja vaivaa yhteiseltä keskustelulta henkilöstökokoukisissa. On sanomattakin selvää, että näin johtavat ajatukset jäävät opettajainhuoneen lehtipinon pohjalle eikä kukaan muista niitä. Ne eivät kosketa ketään. Peruskouluissa edelleen usein riittää johtavaksi ajatukseksi laadukas perusopetus, mikä nähdäkseni sinänsä ei vielä tarkoita yhtään mitään.

Arvot yhteisössä  löytyvät, kun pohdimme, mihin yhteisö on valmis uhraamaan niukkoja voimavarojaan. Mutta kuinka nämä arvot ovat eläviä yhteisössä? Lähtökohtana on henkilöstön yhteisöllisesti luomat arvot. Yhteisöllisesti tuotettuihin arvoihin sisältyy tunnelataus, joka kertoo osaltaan jotain työyhteisön tilasta, menneisyydestä ja tulevaisuuden toiveista. Lähtökohtana on jokaisen ihmisen omat arvot: Mihin uskon ja mikä on minulle tärkeää? Kuinka sitten kymmenien työpaikan erilaisten ihmisten arvot voidaan tiivistää yhteen? Yhteisenä nimittäjänä on työ ja tärkeänä pidetyt asiat työhön suhtautumisessa ja työn etiikassa.

Vaikein johtamisen osa koulussa on mielestäni koulukohtaisen mission luominen. Mikä on koulumme olemassaolon merkitys ja oikeutus? Vastaus on lakisääteisessä kunnan peruskoulussa melko ilmiselvä ja se liittyy em. laadukkaan perusopetuksen tarjontaan ja kunnallisiin alueellisiin koulupiireihin. Pitääkö ja voiko peruskoulun missio olla muutakin?  Mikä tekee juuri meidän koulustamme erityisen ja onko se tarpeellista? Nähdäkseni yhteisen koulun mission löytyminen tuo yhteisön jäsenille sisäisen halun kuulua yhteisöön. Tämä halu syntyy, jos yhteisö on riittävän innostava ja siihen kuuluminen tuo ihmisille lisäarvoa verrattuna tavallisiin missiottomiin yhteisöihin. Ihmisiä motivoi arvostus, päämäätäietoisuus ja mukanaolo jossain merkittävässä. (Tiimimestarit 69  Hauholla 29.10.2015) Jos koulun toimintakulttuuria rakennetaan pitkällä aikavälillä kasvattaen me-henkeä ja arvostusta esim. erilaisin tapahtumin ja toimintatavoin, koulu saa vähitellen omaa leimaansa.
                     
                     


Visio on päämäärä jota kohti kuljemme. Sen on oltava innostava ja valoa tuottava, jotta sen voima säilyy. Vision on näytettävä suuntaa ja kannustettava muutokseen. Visio kiteyttää sen, mikä meille on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista.

"Vision on oltava röyhkeä. Sen tarkoituksena on luoda tulevaisuutta, ei ennustaa sitä. Vain häpeilemätön visio pystyy siihen" Hanna Waldenin muistiinpanoja 15.1.2016

Vision selkeys koulussa luo suunnnan tulevaisuuden valinnoille, kuten rahankäytölle ja henkilöstösuunnittelulle. Se on sidoksissa hankintoihin, koulutuksen suunnitteluun ja vanhempainiltojen sisältöihin. Visio heijastelee sitä, mistä kokouksissa puhutaan ja mitä asioita pidetään esillä.

Strategia tiivistyy mielestäni erinomaisesti haluun palvella (Keshiran Nair: Johtamisen suuri haaste).

Keskity velvollisuuksiin, älä oikeuksiin.
Korosta arvoihin perustuvaa palvelemista.
Sitoudu palvelemaan henkilökohtaisesti.
Ymmärrä niiden tarpeita, joita haluat palvella.
Sovita yhteen valta ja palveleminen.

Strategiaa laaditaan yhdessä henkilöstön kanssa. Strategia on yhdessä sovittuja vision suuntaan johtavia tekoja, jotka vievät lähemmäksi visiota. Strategia on myös rohkeita kokeiluja, päätöksiä siitä, mistä luovutaan  ja mitä jatketaan.

Johtavien ajatusten sovellus peruskoulussa etsii omaa muotoaan edelleen. Haasteena on, että koulu on laitos, jossa oppilaiden on pakko käydä. Koulun tarjoama opetus joukkomuotoista ja lopuksi tuloksia aina arvioidaan. Lisäksi kouluissa henkilökunta on virkasuhteista, mikä asettaa omat haasteensa ja mahdollisuutensa kehittämisen johtamiselle. Johtavien ajatusten kopioiminen liike-elämästä ei sovellu suoraan kouluihin. Valitettavan usein kunnan sisälläkään ei tiedetä, mitä naapurikoulussa tapahtuu. Yksintekemisen kulttuuri kouluissa vallitsee myös  koulujen johtamisessa. Rehtorit ovat hyvin itsenäisiä työssään. Koulut tarvitsevat mielestäni tulevaisuudessa enemmän keskinäistä yhteistyötä ja tiimityötä johtamisen haasteiden ja kehittämistehtävien ratkaisemiseksi yhdessä. Johtamisjärjestelmää tulee uudistaa, jotta koulut kehittyvät. Sillä tiellä olen ja vastauksia etsin yhdessä johtotiimini ja työyhteisöni kanssa.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Tiimityöskentelyä oppimassa

Aloitin kouluni opettajien kanssa opinnot Tiimiakatemian ensimmäisessä peruskoulujen ryhmässä. Mukana tässä Otalammen koulu Vihdistä, Nurmijärven yhteiskoulu Nurmijärveltä, Puolimatkan koulu Hyvinkäältä ja Ritaharjun koulu Oulusta, Tiimimestarin opinnoissa meitä luotsaavat Johannes Partanen ja Hanna Walden. Tavoitteenani on opinnoissa ei enempää ja vähempää kuin tiimiorganisoitunut ja jatkuvasti oppiva koulu tulevaisuudessa!
Takana kaksi lähijaksoa ja paljon uutta opittua. Opiskeleminen perustuu tiimien toimintaan ja dialogiin, jossa synnytetään joka jaksolla yhdessä uutta tietoa koulusta ja itsestämme ryhmän jäsenenä.

Ensimmäisellä jaksolla eniten minuun kolahti dialogi.

Dialogi.jpg
“Dialogi ei ole yhden ihmisen toiseen kohdistavaa toimintaa vaan ihmiset käyvät dialogia yhdessä. 
Meidän tulee oppia luopumaan pyrkimyksestä saada muut ymmärtämään meitä ja lisäämään sen sijaan omaa ymmärrystämme muista.”



Kuuntelu
Ihminen kuuntelee ja oppii vain tarkkaavaisuuden ja  sisäisen hiljaisuuden tilassa.
Miltä asiat näyttävät muiden näkökulmasta?

Kunnioitus
Toisen ihmisen rajojen huomioimista ja suojelemista.
Kunnioitetaan mielipiteiden jakautumista pyrkimättä korjaamaan mielipiteitä.

Odotus
Liian nopea oman mielipiteen muodostaminen johtaa yksinpuhelusarjaan eikä dialogiin.
Odottaminen on ajatusten synnyn tarkkailua.

Suora puhe
Valitse tietoisesti mitä sanot ja mitä jätät sanomatta.
Jotta löydämme oman aidon itsemme ja pystymme puhumaan suoraan, meidän täytyy osata olla hiljaa.  


W.Isaacs: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Gummerrus, 2001.)

Kuva: CC Split Shire


Dialogissa kaikkien osien tulee olla tasapainossa. Jos jokin osa puuttuu, dialogi ei onnistu. Puhumisen ja kokoustamisen ammatilaisena saattaa luulla osaavansa kuunnella. Kuunteleminen ja odottaminen on kuitenkin todella vaikeaa hyvin usein. Kuunteleminen ei tarkoita vain hiljaa olemista vaan todellista halua yrittää ymmärtää toista ihmistä. Se tarvitsee kiireetöntä aikaa ja kuuntelua. Tasapainoisessa dialogissa lähestytään Mindfullnes-ajattelusta tuttua läsnäolon tilaa. Aistitaan ihmisten ajatuksia, eikä pyritä kumoamaan eriäviä mielipiteitä tai valmistelemaan toisen puheenvuoron aikana omaa argumenttia. Dialogin toteutuessa ihmisellä on halu kunnioittaa keskustelukumppania ihmisenä. Dialogiin sisältyy halu tutustua outouteen toisessa ja yrittää ymmärtää sitä. Tässä on haastetta sekä itselleni että koululle.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Miten itse haluaisit tulla arvioiduksi?

 Keskustelimme viime viikolla Otalammella opettajien vesossa arvioinnista uuden opsin perusteiden mukaan. Arviointi ja sen monipuolistuminen on mielestäni yksi tulevan opetussuunnitelmatyön keskeisiä asioita. Tein opetussuunnitelman perusteiden mielestäni tärkeimmistä kohdista tiivistelmän tähän videoon.





Koulun vaikutus oppilaiden itsetuntoon on merkittävä. Minua herätteli Pekka Peuran ja Laura Tuohilammen erinomainen blogi ja siihen liittyvä kolmiosainen videosarja arvioinnin muutoksesta. Pohdin usein koulunkäynnin mielekkyyttä ihan kotioloissakin, kun seuraan lapseni ei- aina- niin -innokasta opiskelua yläkoulussa 7. luokalla. Sitä seuratessani toivoisin, että oppiminen tapahtuisi pääosin koulussa, olisi motivoivaa, innostavaa ja yhteistoiminnallista. Joskus se sitä onkin ja niistä oppitunneista kuulen heti kotonakin. Rohkenen myös epäillä kotitehtävien suurta pedagogista merkitystä oppimisessa. Kokeet stressaavat sekä lastani että minua. Lapseni alisuoriutuminen harmittaa minua vaikka kuinka yritän antaa hänen itse hoitaa asiansa. Odottelen, milloin nousee se oppilaan oma halu oppia. Tosiasia on, että nykyinen järjestelmämme suosii kilttejä, keskittymiskykyisiä ja hyvällä lähimuistilla varustettuja sopeutuvia oppilaita.


Suuri osa oppimisesta koulussa perustuu muistamiseen ja ymmärtämiseen. Videolla Tuohilampi tuo esiin, että tuottaminen  ei välttämättä tarkoita ylemmän tason osaamista. Se on vasta muistamista ja ymmärtämistä.

Esityksessäni tiivitettynä arvioinnin pääkohtia. Niiden pohjalta ja videoiden katsomisen vöälissä keskustelimme Otalammella vilkaasti arvioinnista. Yksilöllisen arvioinnin menetelmät ja uudet työtavat herättävät suurta kiinnostusta opettajissa.

Uskon oppilaiden vahvuuksille rakentavaan pedagogiikkaan. Omien vahvuuksien tunnistaminen on yhteydessä positiivisiin tulevaisuuden odotuksiin, jotka kohentavat oppilaiden  itsearvostusta. Tämä puolestaan lisää heidän hyvinvointiaan yleisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Vahvuutensa tunnistava ihminen, aikuinen ja lapsi, myös hyväksyy helpommin myös kehittymistarpeensa. Oppijan heikkouksiin kohdistava huomio sen sijaan lannistaa ja heikentää oppimismotivaatiota.






torstai 22. tammikuuta 2015

Rehtorin itsensä johtaminen on jaksamisen avain




Vuodenvaihteessa on kuluneen vuoden inventaarion ja uuden vuoden suunnitelmien aika. Olen pohtinut viime aikoina itseni johtamista ja yrittänyt tiedostaa asioita, jotka minun toimintaani vaikuttavat. Myös useat johtamisen teoriat huomioivat itsensä johtamisen ja itsetuntemuksen tärkeänä osana johtamista 2000-luvulla. Sydänmaalakka (2006) kirjoittaa: “Kun opimme tuntemaan itsemme paremmin ja ymmärtämään omaa käyttäytymistämme, ymmärrys myös toisia kohtaan kasvaa. Näemme toisissa itsemme ja itsemme toisissa.”


Koirien kanssa lenkillä.
Rehtorin työssä jaksaakseen on tärkeää kyetä johtamaan itseään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Esimiestehtävässä joutuu olemaan jatkuvasti erilaisten tunteiden ja odotusten kohteena. Jos emme pysty huolehtimaan omasta hyvinvoinnistamme, kuinka voisimme huolehtia läheisistämme tai työyhteisön hyvinvoinnista?
Sain entiseltä kokeneelta luokanopettajakollegaltani Aila Keturilta perinnöksi joukon kasvatusalan kirjallisuutta ja joukossa oli Daniel Golemanin (1999) Tunneäly työelämässä. Golemanin mukaan tunneäly tarkoittaa kykyä havaita tunteita sekä itsessä, että ja muissa, motivoitua ja hallita tehokkaasti sekä omia tunnetiloja että ihmissuhteisiin liittyviä tunteita. Hänen mukaansa hyvä johtajuus koostuu älykkyydestä, teknisistä taidoista ja tunneälystä. Golemanin mallin mukaan tunneälyyn kuuluu viisi perustavanlaatuista emotionaalista ja sosiaalista taitoa:

Itsetuntemus: Reaaliaikainen tieto omista tunteista ja kyky käyttöä niitä hyväksi päätöksenteossa; tarkka käsitys omista taidoista ja todellisuuteen perustuva itseluottamus.
Itsehallinta: Tunteiden käsitteleminen niin, etteivät ne haittaa tehtävien suorittamista vaan helpottavat sitä; tunnollisuus ja mielihyvän lykkääminen tavoitteisiin pyrkiessä; toipuminen ahdistavista tunteista.

Motivoituminen: Kyky saada elämän syvimmistä tarpeista voimaa, joka innostaa ja ohjaa päämäärien tavoittelussa, auttaa aloitekykyisyyteen, rohkaisee kehitysponnisteluissa ja kasvattaa sisua.

Empatia: Taju lähimmäisten tunteista, kyky nähdä asiat heidän kannaltaan sekä taito luoda yhteishenkeä ja -ymmärrystä monenlaisten ihmisten kanssa.
Sosiaaliset kyvyt: Ihmissuhteisiin liittyvien tunteiden taitava käsittely sekä sosiaalisten tilanteiden ja verkostojen taju, sujuva vuorovaikutus, näiden kykyjen käyttö johtamiseen, suostutteluun ja neuvotteluun sekä ryhmä- ja tiimityöhön. (Goleman 1999.)

Sydänmaalakan mukaan (2009) johdamme omaa yritystämme  “Oy Minä Ab:ta”  ja yritykseemme sisältyy kehon, mielen, tunteiden, arvojen ja työn osastot. Lisäksi meillä on uudistumiseen keskittynyt kehitysosasto ja henkilökohtainen visio antaa suuntaa elämällemme. (Sydänmaalakka P., 2009).

Tein havaintoja itseni johtamisesta viime syksyn aikana ja huomasin joitain muutoksia, jotka ovat auttaneet minua. Jatkuva kiire on tosiasia jokaiselle meistä.


Hengailua töissä tammikuussa 2015.

Omia havaintojani jaksamiseni pohjalla olevista asioista:

Minulla on aikaa aina siihen, mikä on tärkeää. Se, mikä milloinkin on tärkeää, vaatii keskittymistä. Olen pakon edessä priorisoinut asioita ja miettinyt niiden tärkeysjärjestystä. Opintojen tekeminen työn ohessa on vaatinut useiden iltojen ja viikonlopun tuntien viettämistä tietokoneen äärellä ja materiaalia lukien. Harva työasia vaatii reagointia heti. Työ on jatkuvaa asioiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen asettelua. Mitä paremmin sen ehdin tehdä, sitä enemmän minulla on aikaa ja levollinen mieli. Työssä pyrin hoitamaan kiireellisimmät asiat ensin ja jätän tilaa myös kokousten ja päätösten valmistelulle. Hengailu kahvihuoneessa on tärkeää myös itseni kannalta.

Liikunta lisää jaksamistani. Tämä ei ole olliut aina vahvin puoleni, mutta liittymiseni Espoon Taitoluisteluklubin aikuismuodotelmajoukkueeseen Shadowsiin teki minulle hyvää. Selkäkivut ovat poissa ja mieli on virkeämpi. Minun on pakko liikkua myös jään ulkopuolella, jotta pysyn joukkueeni teräsnaisten vauhdissa jäällä. Joukkukelaji sitouttaa minut liikuntaan paremmin kuin velkavankeus kuntosalille. Sekin on koettu. Liikunta on kuitenkin se osa tekmisistäni, mikä helpoimmin jää tekemättä jos väsymys painaa. Riittävä nukkuminen on kaiken a ja o.


Aikuisten muodostelmaluistelujoukkue Shadows Tikkurilassa 11.1.2015.


Vapaa-aikaa on silti paljon. Joka päivä on useita tunteja vapaa-aikaa. Voin valita, luenko, selaanko nettiä, teenkö kotitöitä, tapaanko ystäviäni, ulkoilutanko koiriani vai katsonko televisiota.Television katsomisen olen lähes lopettanut. Se tapahtui yllättäen, kuin huomaamatta. Samalla huomasin, että en enää lue säännöllisesti mitään lehtiä. Aamukahvilla nauttimani "iPadhesarini" jää nykyään usein lukematta ja sen tilalla luen useista lehdistä poimittuja mielenkiintoisia artikkeleita tai selaan Twitteriä tai nettilehtiä.

En tuo töitä kotiin, kuin hätätapauksissa. Kotona aikani on minun ja minä päätän, kuinka sen käytän. Joskus on tärkeää vain olla. Vapaa-ajalla seuraan Twitteriä, luen uutisia ja seuraan ajankohtaista ammatillista keskustelua blogeista.

Tapaan vapaalla ihmisiä, joiden kanssa viihdyn. Mukavat ihmiset ja nauru lisäävät voimia kaikkeen elämässä. ystävyyssuhteet ovat kaksisuuntaisia. Jos ihminen vie enemmän energiaani kuin antaa, ei sellaiseen kannata käyttää vähää vapaa-aikaa. Sosiaaliset pakkovierailut olen lopettanut. Myös lapsen kanssa on tärkeää viettää aikaa yhdessä, vaikka se murrosikäisen kanssa on melkoisen haasteellista toisinaan.

Pidän huolta jatkuvasta uudistumisesta. Asioiden toistaminen ja rutiinit eivät innosta minua. kaikki työ kuitenkin sisältää myös toistoa ja sen kanssa kamppailen. Haluan oppia uutta ja kehittää toimintatapojani jatkuvasti. Jos jollakin on idea, kuinka asian voisi tehdä toisin tai paremmin, haluan kuulla sen. Kouluttautuminen ja uuden opiskelu pitävät minut vireänä.






keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Miten koulun osaamista johdetaan?


Miten opettajia voi johtaa? Kuinka koulua johdetaan kehittymään? Kuinka koulu voi oppia ja kehittyä johonkin suuntaan? Näitä asioita olen pohtinut tämän syksyn aikana useasti. Taustalla on Otalammen koulussa meneillään oleva visiotyö. Koulun toimintaa ohjaa aina kunnan strategia, mutta mielestäni kunnan strategia jää melko käsitteelliselle tasolle ja etäälle koulun arjesta. Kaipaan kouluun yhteisön luomaa näkemystä kehittymisen halutusta suunnasta. Rehtori yksin ei voi sitä määritellä.

Otalammen visiotyön ensiaskeleet
Visiotyömme  käynnistyi viime syksynä yhteisellä arvotyöskentelyllä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa. Tänä syksynä työ jatkui opettajien henkilökohtaisilla kehityskeskusteluilla. Tärkeänä osana kehityskeskusteluja olivat opettajien vahvuudet ja henkilökohtaiset kehittymistavoitteet. Lisäksi pyysin opettajia sijoittamaan työyhteisömme muutosmatkan kartalle  (Humap) nyt ja viiden vuoden päästä.

Kuva: Muutosmatkan kartta. Humap.

Vastaukset nykytilasta ryhmittyivät muutamaan kohtaan, joita oliva mm.  kompleksisuuden keskusta, muutoksen koelaboratorio ja kahvila Dialogi. Tulevaisuudessa opettajat halusivat  olla muutososaamisen akatemiassa, erilaisuuden voimavarapankissa ja edelleen kahvila Dialogissa.

Haluan kehittää visiotamme vahvuuksistamme käsin. Uskon, että ne asiat, joista puhumme yhteisesti esim. kokouksissa, vahvistuvat. Pohdimme yt-kokouksessa marraskuussa pienissä ryhmissä ajatuksia siitä, mistä olemme talossamme ylpeitä ja mitä toivomme koulumme olevan tulevaisuudessa. Kysymyksillä halusin löytää työyhteisömme ydinosaamista ja haarukoida arvovalintoja kohti visiotamme. Ryhmittelimme vastaukset sanapilveksi, jossa eniten mainintoja saaneet sanat ovat suurimmalla fontilla.

Kuva: Otalammen opettajien ajatukset koulumme tavoitteista marraskuussa 2014.

Prosessi jatkuu tästä vuorovaikutteisesti yhdessä johtoryhmän työskentelyn ja henkilökunnan yt-työskentelyn kanssa. Tavoitteena on yhteinen visio maaliskuuhun mennessä.

Koulu oppivana organisaationa
Koulu oppivana organisaationa on vaikea käsite. Koulussa on aina joukko opettajia, jotka ovat ammatillisessa kehittymisessään ja elämässään erilaisissa vaiheissa. Mistä koulun vahvuudet muodostuvat?

Scheinin (1992) mukaan oppiva organisaation peruslähtökohta on uusiutuminen yhdessä määriteltyyn ja haluttuun suuntaan kehittymisen, uuden oppimisen ja vanhan poisoppimisen kautta. Kehittyminen tapahtuu organisaatiossa formaalin ja informaalin prosessin avulla. Koska organisaatio ei sinällään itse opi vaan siinä toimivat yksilöt oppivat, oppivan organisaation määritelmä voi toteutua vasta silloin, kun kehittyminen ja uusiutuminen ovat muuttuneet käytännön toiminnoiksi individualistisesta oppimisesta jaetuksi, kollektiiviseksi toiminnaksi. Tämä edellyttää hyväksyvää, rakentavaa vuorovaikutusta kaikkien organisaatiossa toimivien kesken. (Liusvaara, 2014)

Johtamiskirjallisuudessa Peter Sengen luoma viiden käsitteen malli oppivasta organisaatiosta on laajasti hyväksytty. Sengen mukaan organisaation kehittämisen perusta on organisaatiossa toimivien yksilöiden kehittämisessä. Ilman yksilöiden oppimista organisaatiokaan ei voi oppia, mutta yksilöllinen oppiminen ei vielä takaa organisaation oppimista. 
 Sengen (2006) mukaan  oppivan organisaation apukeinoiksi tarvitaan:
1.       henkilökohtaista oppimishalukkuutta
2.       sisäisten mallien löytämistä: kuinka uskomukset ja olettamukset vaikuttavat yksilön oppimiseen organisaatiossa
3.       visiointia: organisaation yhteistä strategiaa ja visiota, johon yksilöt sitoutuvat
4.       tiimioppimista ja dialogia
5.       kykyä nähdä yksilö kehittyvän organisaation merkittävänä oppivana osana
(Liusvaara, 2014)

Sekä Scheinin että Senge korostavat sitä, että organisaation oppimisen lähtökohtana on yksilön halu ja kyky oppia ja uudistua. Näkemykseni mukaan rehtorin on tärkeä tukea kehittymishalusia yksilöitä koulussa, koska he varmistavat koko työyhteisön kehittymisen pitkällä aikavälillä. On olennaista ymmärtää, että yksilön osaaminen on tiedon lisäksi myös kykyä soveltaa tietoja ja  taitoja.  Osaaminen on  oikeaa asennetta, kykyä reflektoida omaa toimintaansa, kokemuksia ja kontaktien luomista. Laaja kontaktiverkko lisää tietämisen ja osaamisen määrää.

Koulu voi oppia, kun osaamista jaetaan. Tämä ei enää tapahdu niin, että yksi opettaja lähetetään kalliiseen koulutukseen ja hän tuo mukanaa luennolta kopiot dioista, jotka ovat luettavissa opehuoneen kansiossa. Parhaiten oppiminen tapahtuu opettajien keskinäisissä keskusteluissa tai kouluun tuotujen lähiopettajien avulla. Mitä nopeammin opettajat pääsevät toteuttamaan asioita käytäntöön, sitä parempi. Avainasemassa on jakamisen organisointi opettajia parhaiten hyödyttäväksi.

Useissa kouluissa on erilaisia tiimejä. Tiimillä tulisi olla yhteinen tavoite ja selkeät päämäärät, joihin kaikki tiimin jäsenet ovat sitoutuneet. Tiimin osaaminen on myös tiimin jäsenten tietoja, taitoja, kokemuksia, asennetta ja kontakteja. Koulujen tiimeissä on valtava määrä osaamista ja hiljaista tietoa, jota ei ole saatu yhteisön käyttöön. Miksi?  Huipputiimi syntyy palavasta halusta yhteistyöhön ja halusta tehdä yhdessä jotain, mikä on enemmän kuin kenekään yksittäinen työpanos.  Tällaiset tiimit syntyvät kouluissa usein muuna kuin pakollisena tiimiaikana. Tulevaisuuden koulussa tarvitaan tilaa tällaisille huipputiimien muodostumiselle ja luovuudelle.

Tavoitteiden johtamisesta prosessien johtamiseen
Perinteinen strateginen ajattelu alkaa olla koulussa jo menneen talven lumia. Johtaminen on ajateltu johtajan ylhäältä alaspäin suuntautuvaksi toiminnaksi ja se on ollut johtajakeskeistä. Alaisten rooli on muuttunut ja koko termi on mielestäni vanhanaikainen. Alaisilla asiantuntijaorganisaatiossa on usein enemmän asiantuntemusta kuin esimiehellään ja siksi heidän osaamisensa tulisi saada organisaation kehittämisen voimavaraksi.
Kehittyminen tarvitsee yhteisen vision ja  tavoitteita, jotka luodaan yhdessä. Johtaminen on siirtymässä kouluissa tavoitteiden johtamisesta prosessien johtamiseksi.  Tavoitteet ovat entistä joustavampia ja niitä voidaan muokata tarpeen vaatiessa. Muuttuvassa maailmassa emme voi kontrolloida kaikkea ja epävarmuuden sietokykyä on vain kasvattetava. Tavoitteet ja suunta määritellään yhdessä ja ne syntyvät, kun keskustellaan yhteisestä suunnasta tarpeeksi kauan. Rehtorin tehtävä on vetää yhteen työyhteisön ajatuksia yhdessä johtoryhmänsä kanssa ja suunnitella seuraavaa prosessointia edellisen pohjalta. Strategia ja toiminnan tavoitteet synnytetään yhdessä toiminnassa. Ne päivittyvät jatkuvasti. Olennaista on pitää yllä jatkuvaa innostusta, positiivista ilmapiiriä ja rakentavaa keskustelua siitä, mitä haluamme ja mihin olemme menossa. 

Innovatiivisyys on olennainen osa tulevaisuuden koulun menestystä. Uskon, että tukemalla taitavia yksilöitä ja antamalla heille vapautta ja liikkumatilaa toteuttaa osaamistaan, koko kouluyhteisö kehittyy. Uudistuminen tapahtuu kokeilemalla uusia ratkaisuja. Tarvitaan jatkuvaa avointa keskustelua ja työyhteisön jäsenten kuuntelemista. Opettajien riittävän pedagogisen vapauden salliminen on välttämätöntä, jotta jää  tilaa luovuudelle. Harva opettaja vastustaa uuden oppimista. Moni meistä kyllä vastustaa, jos meidät halutaan muuttaa joksikin.  Uudistuminen lähtee nähdäkseni yksilön sisältä. Koulun kehittyminen ei toisaalta voi pysähtyä joidenkin muutosvastarintaan. Koulussa täytyy olla tilaa innostua ja innovoida, vain sillä tavalla koulu kehittyy.

Ajatusteni pohjalla olen käyttänyt seuraavia lähteitä:
Liusvaara,L. 2014. Kun vaan rehtori on korvat auki. Koulun kehittämisellä pedagogista hyvinvointia. Turun yliopisto. Väitöskirja.
Sydänmaalakka, P. 2009. Jatkuva uudistuminen. Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen. Talentum.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pedagoginen kehittäminen Otalammella

Tapasin Opinsysin Mikko Jokisen Kuumapopissa Vuorenmäen koulussa 13.11. Hän halusi kuulla, mitä Otalammella on meneillään opetuksen saralla. Laitoin Wilma- viestin opettajille ja kyselin, mitä meidän koulussa tehdään juuri nyt.  Vastauksia tuli niin paljon, että päätin tehdä koosteen Otalammen touhuista tänne blogiini. Samalla ihailen talon henkilökunnan rohkeutta kokeilemiseen ja intoa työhönsä. Seuraavassa opettajien lyhyitä selostuksia tämänhetkisestä pedagogisesta tilanteesta. 

Maria Shcherbinin:
"4A valmistaa nykysirkusesityksen loppusyksyn aikana. Siinä on mukana akrobatiaa, musiikkia ja valoteatteria. Esityksessä on mukana kaksi luokanopettajaopiskelijaa Vesa ja Pilvi Tampereen yliopistolta. Teemaksi valikoituu jokin tärkeä asia, jota oppilaat haluavat julistaa. Oppilaat saavat säveltää musiikkia ja nivoa sen yhteen visuaalisen valoteatteriesityksen kanssa. Käytössämme on maaginen ultraviolettivalo, joka saa tietynlaiset värit hohtamaan pimeässä. Tavoitteenamme on monitaiteelliseen itseilmaisuun kannustaminen ja yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksen synnyttäminen taioteellisen prosessin kautta. 


                                                              Kuva: Maria Shcherbinin

4A:lla on meneillän myös valokuvaprojekti, jossa oppilaat saavat itse suunnitella valokuvan, jossa haluavat esiintyä. He suunnittelevat valokuvan kaikki elementit: taustan, puvustuksen, valon, rajauksen ja kuvakulman. Tarkoituksena on johdattaa oppilaat näkemään itsensä positiivisessa valossa ja löytämään voimaa. Oppilaiden ja heidän vanhempiensa luvallla järjestämme näistä kuvista näyttelyn Otalammen koululle keväällä 2015."

Minna Kolehmainen-Zalmanovitch:
”Englannin luokassa käytössä Quizlet-sovellus padeilla ja omilla mobiililaitteilla. Facebook ryhmä ollut koekäytössä 9- luokkalaisilla. SanomaPron sähköinen materiaali on kuulemma tulossa iPadille sopivaan muotoon tammikuussa, mutta olemme käyttäneet sitä atk-luokassa pöytäkoneilla. Tehtäväkirjojen poisjättäminen 9-luokkalaisilla on helpottanut eriyttämistä ja monipuolistanut työtapoja. Tilalle on tullut sähköisen materiaalin käyttöä ja kirjallista omaan tasoon sopivampaa materiaalia. Lisäksi kokeiltu suullisia kokeita eri luokkatasojen kanssa hyvällä menestyksellä."

Marraskuun 27. meillä on Romeo ja Julia musiikkinäytelmän ensi-ilta. Sitä on harjoiteltu koko syksy. Oppilaat esiintyvät ja ovat tehneet näytelmään käsikirjoituksen.

Opinto-ohjaaja Airi Sundvall-Huhtinen:
Seiskoilla on käytössä sähköinen peda.net -alustainen opo-kirja. Käyttö atk-luokassa ja omilla puhelimilla sekä kotikoneilla.
Kaikilla luokka-asteilla oma, suljettu Fb-ryhmä, jossa jaamme tietoa, kuvia, linkkejä, ajatuksia. Yksityisviestit henkilökohtaisiin ohjausasioihin. Edellisvuotisten ryhmien kautta entiset oppilaamme pitävät yhteyttä ja tarjoutuvat tulemaan pitämään esittelytunteja nykyisistä opiskelualoistaan.”


Pauliina Ruokokoski:
” Kuviksessa oppilaiden töitä esitellään fb-sivulla (kuvis +kässä) ja Pinterestiä käytetään ideoiden keräyspaikkana. Suunnittelussa oppilaiden omien laitteiden käyttöä esim. aiheeseen liittyvien kuvien hakuun tai tekniikoiden opetteluun. Omaa työskentelyä myös dokumentoidaan kuvaamalla omilla laitteilla. Pienimuotoisesti koulun koneilta löytyvän kuvankäsittelyohjelman käyttöä. 
Nyt seiskojen kanssa menossa Guggenheim-museo suunnittelutehtävä, johon hyödynnetty netistä löytyvää arkkitehtuurikilpailun sivustoa monipuolisesti designguggenheimhelsinki.orgKeväällä tarkoitus tehdä iPadeillä animaatioita.”



                                                           Kuva: Pauliina Ruokokoski

Annika Kivistö:
Tekstiilityössä on tehty pieniä kokeiluja:
 Ope on mobiili (iPad, apple tv, Belkinin siirrettävä iPad-teline dokumenttikamerana)
- mahdollista näyttää livekuvaa esim. ompelukoneiden langoitus, piirtää stage-sovelluksessa livekuvan päälle jne.)
- myös oppilaat käyttävät samaa laitetta joustavasti tarvittaessa, open henkilökohtaisia asioita laitteella ei ole.
- ohjeita ja ideoita etsitään ympäri maailmaa = Pinterestistä ja muualta netistä. Oma pinterest tili Kässä+kuvis
- oppilaiden töiden esittely käsityön fb-sivuilla - vähän unohtunut 
- google drive: ohjeet ja videolinkit yksilöllisesti etenemiseen (7.lk ), ryhmätöitä ja kotitehtäviä tehty myös yhteisöllisesti GoogleDriveen
- käsityön työskentelyn dokumentointi oppilaan oman kiinnostuksen mukaan esim. Videoksi
- tulossa videoiden ja qr-koodien tekoa, käyttöohjeita ompelukoneisiin koodien taakse”

Nina Rantapuu:
Äikässä merkittävin asia on siirtyminen yksilölliseen oppimiseen. Parhaillaan meneillään oleva kasien jakso löytyy täältä ja seiskojen jakso täältä. Tarkemmin olen kuvannut asiaa blogissani.”

Osallistuimme muutama viikko sitten Ylen Uutisluokka- päivään tekemällä juttuja koulusta lokakuussa. Videot nähtävillä YleAreenassa. http://areena.yle.fi/tv/2475501

Anna Koskentalo:
"Normaalien toimisto-ohjelmien lisäksi 8. luokan fysiikassa otamme käyttöön iPadien mittausohjelmia ja myöhemmin opettelemme koodausta ja muita ohjelmia.”

Suvi Kiviniemi:
"5.lk tekee tiedonhakua läppäreillä, padeilla, omilla laitteilla. Käytämme pelillisiä sovelluksia kuten Kahoot ja Tryfeet. Harjoittelemme atk-taitoja perusohjelmilla. Luokalla on käytössä Pinterest ja Drive. Seuraamme omaa kehitystä Dojo-sovelluksella Wilman sijaan.”

Heli-Maija Heikkinen:
"Historiassa on tehty elämäkerta-yhteistyöprojekti yhdessä  AI ja KU kanssa. Sisältää omaelämäkerran, oman suvun historian ja sukupuun. 
Yleisesti opiskellaan niin, että  annan oppilaille otsikon, esim. Teollistuminen ja  oppilaat miettivät mitä aiheesta kysyvät, esim. Miksi, milloin, missä? Sitten etsitään sopiva lähde, esim. oppikirja tai internet. Lopuksi etsitään vastaukset kysymyksiin ja  tietolähde kirjataan muistiin. Oppilaat saavat oman tavoitetason mukaisesti lisätehtäviä ja  eläytymistehtäviä esim. huutolaishuutokauppa.  Läksynkysely / kertaus välillä Kahootilla,  useimmiten oppilaiden itse tekemänä."

Saara Blomstedt-Ijäs ja Halla Seppälä:
"Oppiaineita yhdistävä Huikka  5., ja 6. luokkalaisille (hissa, ussa, äikkä, osin kuvis) viikoittain, mukana tvt-taitojen oppiminen, käytössä oppilaiden omat sekä koulun mobiililaitteet, miniläppärit ja tietokoneet, pelillisyyden ja yhteistyötaitojen edistäminen. Osa tehtävistä/linkeistä jne. on Edmodossa (Edisonia odotellessa!) teemme siis oppikirjatonta opetusta.
Käytössä ovat mm. Google Drive, Pinterest, Kahoot!, Dojo (käytösasioissa),  Storybird, erilaiset matematiikan sovellukset mobiililaitteilla mm. Popplet, Notability, Pages  ja  mobiilaitteilla Popplet.
Edmodossa on eri oppiaineisiin liittyviä tehtäviä, linkkejä. Osittainen yksilöllinen eteneminen matematiikassa (kokeilujakso). Opettajien blogit, jossa kertomuksia, kuvia jne. opetuskokonaisuuksista ("virtuaalinen luokkahuone") Blogista löytyy tehtäviä, linkkejä, kuvia, videoklippejä jne."
          
Marja Ahtiala sai idean, että Otalammelle tarvitaan liikunnallista työhyvinvointia ensi kevääseen. Siitä lähti idea Otalammen henkilökunnan puolimaratonista ensi keväälle teemalla  ”Täältä Lipettiin”. (Lipetti on Vihdin opettajien ammattijärjestön mökin nimi. ) Välitankkaus yhden opettajan kotitalon pihalla ja lopuksi saunomista ja uimista Lipetissä. Matkantekotyyli on vapaa, myös skootterilla voi osallistua.

Kahden luokan oppilaat saivat 20:n iPadin ja Taivas ja Helvetti-  kirjan lahjoituksen Kim Lehtolan kokamalta yritysryhmältä.  iPadit tulevat oppilaiden omiksi laitteiksi ja Kim Lehtola jatkaa näiden luokkien kummina ja tapaa oppilaita säännöllisesti kuukausittain. Tarkemmin asiasta voi lukea Kim Lehtolan blogista:  http://kimlehtola.com/2014/10/17/moni-tuleva-yrittaja-ja-yhteiskuntamme-tukipilari-kipuilee-koulussa/


Parhaillaan meillä on meneillään BYOD-kokeilu, jossa muutamaan yläkoulun luokkaan on sijoitettu pysyvästi opettajan ja oppilaiden käyttöön neljä iPadia. Oppilaat saavat käyttää koulussa myös omia laitteitaan koulun avoimessa langattomassa verkossa.  http://otalammen-ops.purot.net/byod-oppilaiden-omat-laitteet

Koulumme pääsi mukaan Erasmus+- ohjelmaan.  Kyseessä on Connected Clasrooms-yhteistyöprojekti, jossa rakennetaan tuulimylly Italiaan, tehdään led-valo peli ja kemian sovellus projektin aikana.Teemme projektistamme englanninkieliset nettisivut myöhemmin. Meiltä Otalammelta lähdetään Ranskaan oppilaiden kanssa helmikuussa ja huhtikuussa saamme opettaja ja oppilasvieraita kaikista osanottajamaista.  Vierailemme Italiassa, Romaniassa ja Turkissa vuoden 2015 ja 2016 aikana.

Olen reksinä iloinen tästä tekemisen meiningistä Otalammella ja halusin tuoda sen näkyväksi. On tärkeää, että opettajat saavat toteuttaa omia innostuksen kohteitaan työssään. Parhaat yhteistyöideat eivät näytä syntyvän yhteisellä yt-suunnitteluajalla työpäivän jälkeen klo 14-16 vaan silloin, kun opettajat keskustelevat vapaasti ja puhuvat työstään keskenään kenekään siihen pyytämättä.  Ammattilaisten taidoista syntyy parhaimmillaan huimia juttuja ja oppilaat lähetävt mukaan kun opettaja puhkuu intoa. Työn ideoiden ja lopputulosten jakaminen vahvistaa asiantuntijuutta ja motivaatiota omaan työhön.  Uskon, että positiivinen ilmapiiri ja aktiivisten opettajien tukeminen saa aikaan lisää pöhinää. Vaikka on marraskuu.

maanantai 25. elokuuta 2014

Digicowboyt koulun strategiatyössä



Tämä blogi syntyi yhteistyössä Pirkanmaan kunnan Nuolialan koulun apulaisrehtorin Ulla Ojalammin kanssa. Keskustelimme koulun strategiatyöstä Jyväskylän rehtori-instituutin opintoihimme liittyen ja päätimme kirjoittaa yhteisen blogin, johon kiteyttäisimme ajatuksemme koulun strategiatyöstä. Tämän blogin toteutus on myös meille itsellemme uusi askel yksintekemisen kulttuurista yhteistyön voiman löytämiseen.

Oppiva organisaatio ja strategia

Kunnissa tehdään edelleen strategiaa usein perinteisillä menetelmillä. Kuitenkin strategian tekeminen tuntuu usein kouluissa ulkokohtaiselta tehtävältä, joka ei kosketa henkilöstöä. Lisäksi koulujen johtamisen taustalla vaikuttaa olevan Suomessa melko yhtenäinen  käsitys  siitä, mitä ja millainen tulevaisuus on ja mikä on ihmiselle välttämätöntä ja oleellista tietoa tulevaisuudessa selviytymiseen. Mielestämme olennaista olisikin kysyä, kenen arvoja oppilaitoksessa ajetaan ja kenen tulevaisuuskäsitystä koulun organisaatiokulttuurissa painotetaan.

Opetussuunnitelmaprosessi tuo strategiatyön lähelle koulun henkilökunnan arkea. Se haastaa kouluja tulevaisuuden avaintaitojen opettamiseen oppisisältöjen sijaan. Koulun yhtenä perustehtävänä on kasvattaa tulevia kansalaisia työelämän uusiin haasteisiin. Nyt koulunsa aloittavat työskentelevät vielä vuonna 2075. Koulujen on tärkeää pohtia, mikä maailmassa muuttuu, mikä vähenee, mikä ehkä pysyy ennallaan ja mikä poistuu kokonaan. Entä mitä ehkä täysin odottamatonta maailmassa ilmenee, mikä voi muuttaa kouluopetuksen luonnetta täysin? Tämä aiheuttaa haasteen koulujen strategiselle johtamiselle.

Jos jonkun yhteisön pitäisi olla alati oppiva ja uudistuva niin koulun. Seuraavat tutkijat ovat vaikuttaneet ajatuksiimme strategiatyöstä oppivassa organisaatiossa.

Peter Senge on luonut viiden peruskäsitteen mallin 1990 ja sitä siteerataan edelleen johtamiskirjallisuudessa laajasti. Sengen malli koostuu neljästä ydinperiaatteesta sekä yhdestä kaikki edelliset näkökulmat huomioivasta kokonaisajatteluperiaatteesta. Ydinnäkökulmia ovat yksilötason henkilökohtainen kyvykkyys, tiimioppiminen, toimintaa ohjaavat ajattelumallit ja yhteinen visio. Viides, kokonaisajattelua korostava periaate, on nimetty systeemiajatteluksi (Senge, 2006)
Henkilökohtainen kyvykkyys on olennaista oppivassa organisaatiossa.  Organisaatio itsessään ei opi, vaan se oppii siellä toimivien yksilöiden oppimisen ja osaamisen jakamisen kautta. Sengen (1990) mukaan henkilökohtainen kyvykkyys tai ns. persoonallisuuden voima on yksilön omien arvojen ja päämäärien kirkastamista. Yksilö, jolla on paljon persoonallista voimaa, on motivoitunut, tietää mistä alkaa ja mihin on menossa. Hän on sitoutunut, asettaa itselleen tavoitteita ja on valmis ylittämään oman mukavuusalueensa tavoitteet saavuttaakseen. Jos koulu haluaa innovatiivisia ihmisiä, sen tulee antaa tilaa luovuudelle. Opettajien uudet ideat pitää sallia ja niiden käytäntöön viemiseen täytyy sitoutua. Persoonallisuuden voima on koulun innovatiiviseksi muodostumisen ydintekijä.
Kouluissa on paljon yksilöosaamista. Opettajat ovat perinteisesti aina olleet monilahjakkaita persoonia, joiden osaamisesta koko yhteisö hyötyy ja parhaimmillaan iloitsee. Yksilöosaaminen aiheuttaa myös kateutta mutta parhaimmillaan lahjakkuudet liittyvät yhteen ja tuottavat koko kouluun innovaatioita ja työniloa.
Tiimioppiminen on Sengen mukaan yksilöidenkin oppimista tärkeämpää. Yhden ihmisen taidot eivät riitä kokonaisen organisaation toiminnan hallitsemiseen, vaan vasta yhdistetty osaaminen siirtyy pääomaksi. Opitun siirtäminen käytäntöön on olennaista. Yhteinen päämäärä yhdistettynä erilaisiin elämänkokemuksiin  ja monenlaiseen osaamiseen tuottaa parhaat ideat organisaation kehittymiseen. Tiimien oppiminen rakentuu läheisesti sen henkilöiden pätevyyden ja yhteisen vision varaan. Henkilöiden osaaminen tulee linkittää yhteisen vision suuntaisesti, jolloin tiimi oppii (Senge 2006). Oppimisen edellytys on, että tiimin jäsenillä on yhteinen kieli, mahdollisuus ja kyky kommunikoida sekä käsitellä konflikteja. Tiimin oppimisprosessi sisältää toisaan seuraavat  vaiheet:
• kokemuksista keskustelu tiimissä
• yhteisen ymmärryksen luominen
• yhteinen toimenpiteiden suunnittelu
• koordinoitu toiminta
Tiimit alkavat yleistyä kouluissa. Se mitä tiimit tekevät, onkin toinen asia. Tiimioppimisessa pitäisi päästä kontrollista luottamuksen ilmapiiriin. Ryhmäoppimisen systemaattinen tuottaminen kouluorganisaatioon  on haasteellista. Koulujärjestelmämme perustuu vuosikymmenten yksilöosaamisen kehittämiseen. Tarvitaan paljon keskustelua, kykyä oppia uutta ja pois-oppia vanhaa. Hyvät tulokset kannustavat muitakin kokeilemaan tiimityötä. Tiimityön onnistumiseksi tarvitaan taitavaa ja kannustaa johtamista.
Ajattelumallit Mentaaliset ajattelumallit ovat syvään juurtuneita olettamuksia/uskomuksia maailmasta, jotka ohjaavat toimintaamme. Koulussa on tarpeellista oppia tunnistamaan nämä mallit ja rikkomaan totuttuja rutiineja niin, että asioihin osataan suhtautua toisinaan uudella tavalla. Mentaaliset mallit auttavat yksilöä käsittelemään saamaansa informaatiota ja tuovat turvallisuutta. Ne voivat kuitenkin myös estää aktiivista ajattelua ja luovuutta, koska toimivat suodattimena sille, mitä näemme ja koemme. Siksi ajattelumallit pitäisi säännöllisesti kyseenalaistaa.
Yhteinen visio konkretisoituu yhdessä sovittujen strategisten tavoitteiden kautta. Organisaation kulttuurissa tulee olla pysyvät arvot, jotka kuvastavat avoimuutta, kyseenalaistamista ja positiivisuutta. Visio ja arvot ovat strategisen johtamisen avainasioita. Vision voima tulee esiin vain, kun useimmat työntekijät tuntevat vision omakseen ja sitoutuvat siihen.
Systeemiajattelu on koko toiminnan ydin Sengen mukaan. Systeemi ei ole vain osiensa summa, vaan osiensa vuorovaikutuksen tulos. Systeemiajattelu on innovatiivisuuden integrointia osaksi koulun toimintaa ja strategiaa ja keskeistä on vision ja tekojen välinen yhteys. Jos visio ei johda toimintaan, se on turha. Systeemiajattelun toteutuminen edellyttää koulun toimintakulttuurin kehittämistä ideointia ja innovointia on palkitsevaksi.
Digicowboyt tulevat
Meitä kiinnostaa uudenlaiseen tapa tehdä strategiatyötä. Taustalla on vahva halu osallistaa henkilökuntaa strategiatyöhön ja saada merkitys sanahirviölle strategia. Ulla löysi mielenkiintoista strategia-ajattelua edustavan Kimin ja Mauborgnen (2005) teoksen Sinisen meren strategia (2005), jossa yrityksen kilpailuetua haetaan uusilta markkinoilta, jotka eivät vielä ole ylikilpailtuja. Teorian mukaan koko maailman markkinat voidaan jakaa kahteen osaan: sinisiin ja punaisin meriin. Punaiset meret ovat kaikkia olemassa olevia toimijoita. Punainen meri on aluetta, jossa vallitsee verinen kilpailu, joka aiheuttaa toiminta-alueen värjäytymisen veren punaiseksi. Siniset meret ovat puolestaan täysin tuntemattomia aloja, siis sellaisia, joita ei ole vielä keksitty.

Sinisen meren strategian perimmäinen idea on arvoketjun luominen ja arvoinnovaatio, joka pudottaa kustannuksia ja tuottaa lisäarvoa asiakkaille. Tämä onnistuu tuotteita differoimalla ja kustannuksien kohdentamisella tuottavampiin asioihin. Cirque du Soleissa asia tehtiin kohdistamalla huomiota sirkuksen klassiseen eleganttiin puoleen ja eläinten sijaan ihmisiin ja taustatarinaan. Norsujen pitäminen sirkuksessa maksaa lääkäreineen ja kouluttajineen kolme kertaa enemmän kuin maailman huipputasoa olevan trapetsitaiteilijan pitäminen, kirjoittavat Kim ja  Mauborgne (2005).

Pekka Viljakainen (2011)  nimeää digicowboyksi kaikki PlayStation-sukupolveen kuuluvat vuoden 1985 jälkeen syntyneet. Tuon sukupolven nuoret ovat kasvaneet tiedonjanoisiksi verkostojen ja digitaalisten välineiden hyödyntäjiksi. Työntekijöinä he kaipaavat mahdollisuuksia toteuttaa itseään, vaikuttaa asioihin, mutta samalla he ”vastapalvelukseksi” ovat myös valmiita vastuunottoon.Työ heille ei enää ole koko elämä, vaan se on yksi osa siitä.
Viljakaisen (2011) mukaan “diibadaaba –strategiasta” ei ole mitään hyötyä, jos johtaja ei osaa alaisilleen kertoa, miten strategia käytännössä toteutetaan. Nuoret energiaa puhkuvat digicowboyt ova täynnä kysymyksiä, joilla he haluavat selvittää miten strategiaprosessi käytännössä etenee, kun ovat saaneet kuulla siitä. Digicowboy haluaa onnistuakseen tarkoituksen ja tehtävän”. Strategian tulisi tarjota molemmat. (Viljakainen 2011)
Perehdyin tarkemmin kesällä Anssi Tuulenmäen ajatuksiin strategiatyöstä. Tuulenmäen (2012) mukaan yleinen virhe yrityksissä on, että strategiaa tehdään yleensä johtoryhmätasolla kerran vuodessa Lapissa, parin päivän aikana kun taas arjen innovaatioita tehdään yksiköissä päivittäin. Tuulenmäen mukaan yrityksellä on strategia jos:
a. se tekee eri aktiviteetteja kuin muut, tai
b. se tekee eri tavalla samoja aktiviteetteja kuin muut,
c. siten että asiakkaat oppivat sitä arvostamaan.
Tässä on valtavat mahdollisuudet koulujen toiminnalle. Kuinka paljon kouluissa on rakenteita ja aikaa, joka olisi paremmin ja tehokkaammin hyödynnettävissä oppimista tukevaksi? Tuulenmäen mukaan vain kokeilemalla voi oppia ja vain kokeilemalla voidaan löytää strategista tietoa.
Otalammen koulussa Vihdissä päätimme kokeilla Tuulenmäen kokeilukulttuurin toimintatapaa opetussuunnitelmatyön toteutuksessa. Opettajakunta on perinteisesti mieltänyt ops-työn pakkopullaksi, joka on tehtävä työajan jälkeen ylimääräisenä työnä. Usein on käynyt  niin, että teksti kopioidaan jonkun toisen koulun tekstistä ja vaihdetaan oman kylän nimet tilalle. Halusimme rikkoa vanhan toimintamallin ja kokeilla jotain uutta. Perustimme ops- wikin, johon rupesimme keräämään työstämme opetussuunnitelman parissa palasia ja tekemään näkyväksi uuden opetussuunnitelmatyön prosessia koulussamme. Prosessi on esillä pilvessä ja se on täysin avoin: kuka tahansa voi nähdä, kommentoida ja osallistua. Opetussuunnitelmassa ei ole mitään salaista. Emme tarkkaan tiedä, mihin työtapa johtaa, mutta jo tässä vaiheessa se on osoittautunut hyvin toimivaksi ja kiinnostavaksi työtavaksi.

Nuolialan koulussa Pirkkalassa Ulla on pohtinut tiiminsä kanssa, miten innostaa opettajat mukaan työyhteisön kehittämiseen. “Päätimme pitää suunnittelupäivän muualla kuin koulussa. Ajattelimme, että vapaamuotoinen tapaaminen synnyttäisi uusia ideoita ja kokemustieto vaihtuisi helpommin.  Otimme  käyttöön Sinisen meren strategiatyökaluja, joita  sovelsimme omaan käyttöömme. Vähennä, luovu, vahvista- matriisi osoittautui varsin käyttökelpoiseksi työkaluksi SWOTin sijaan. Loppujen lopuksi päivän päätteeksi saimme hyvää palautetta päivästä ja innokas”pöhinä” jatkui pitkälle päivään.”


Lähteet:
Kim, W. C., Mauborgne R. 2005. Sinisen meren strategia. Talentum.
Senge, P. 2006. The Fifth Discipline. New York. Currency Doubleday.
Tuulenmäki, A. 2012. Lupa toimia eri tavalla. Sanoma Pro Oy.
Viitala, R. 2005. Johda osaamista! Osaamisen johtaminen teoriasta käytäntöön.Helsinki: Inforviestintä Oy
Viljakainen, P.2011.  No fear- johtaja kohtaa digicowboyt. Sanoma Pro Oy